Mikä geenitausta on hyperfosfatemisen tumoraalin kalsinoosin takana?

1.  hakusana Hyperphosphataemic tumoral calcinosis
2. Ilmenee geeni GLNT3 mutaatioita   Katon lopuksi GALNT3 geenin ihmisellä

2007

J Clin Endocrinol Metab. 2006 Nov;91(11):4472-5. Epub 2006 Aug 29.

Tumoral calcinosis presenting with eyelid calcifications due to novel missense mutations in the glycosyl transferase domain of the GALNT3 gene.

Ichikawa S¹, Imel EA, Sorenson AH, Severe R, Knudson P, Harris GJ, Shaker JL, Econs MJ.

2009

Endocrinology. 2009 Jun;150(6):2543-50. doi: 10.1210/en.2008-0877. Epub 2009 Feb 12.

Ablation of the Galnt3 gene leads to low-circulating intact fibroblast growth factor 23 (Fgf23) concentrations and hyperphosphatemia despite increased Fgf23 expression.

Ichikawa S¹, Sorenson AH, Austin AM, Mackenzie DS, Fritz TA, Moh A, Hui SL, Econs MJ.

 2011

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22009723/

Endocrinology. 2011 Dec;152(12):4504-13. doi: 10.1210/en.2011-1137. Epub 2011 Oct 18.

Dietary phosphate restriction normalizes biochemical and skeletal abnormalities in a murine model of tumoral calcinosis.

Ichikawa S¹, Austin AM, Gray AK, Allen MR, Econs MJ.

 

2014 

 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25249269 

BMC Genet. 2014 Sep 24;15:98. doi: 10.1186/s12863-014-0098-3.

Long-term clinical outcome and phenotypic variability in hyperphosphatemic familial tumoral calcinosis and hyperphosphatemic hyperostosis syndrome caused by a novel GALNT3 mutation; case report and review of the literature.

Rafaelsen S, Johansson S, Ræder H, Bjerknes R.

 

 2015 

Curr Osteoporos Rep. 2015 Apr;13(2):78-87. doi: 10.1007/s11914-015-0254-3.

Hyperphosphatemic familial tumoral calcinosis: genetic models of deficient FGF23 action.

Folsom LJ¹, Imel EA.

 

 2016

 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27164190

J Bone Miner Res. 2016 Oct;31(10):1845-1854. doi: 10.1002/jbmr.2870. Epub 2016 Sep 20.

Phenotypic and Genotypic Characterization and Treatment of a Cohort With Familial Tumoral Calcinosis/Hyperostosis-Hyperphosphatemia Syndrome.

Ramnitz MS¹, Gourh P², Goldbach-Mansky R², Wodajo F³, Ichikawa S⁴, Econs MJ^4,5, White KE⁵, Molinolo A¹, Chen MY⁶, Heller T⁷, Del Rivero J⁸, Seo-Mayer P⁹, Arabshahi B¹⁰, Jackson MB¹¹, Hatab S¹², McCarthy E¹³, Guthrie LC¹, Brillante BA¹, Gafni RI¹, Collins MT¹⁴.

 

 

Oxfordilainen dieettiohje fosfaattia (Pi) rajoittavasta dieetissä

https://www.ouh.nhs.uk/oku/patient-advice/documents/phosphate-diet.pdf
Tämä oxfordilainen  artikkeli pyrkii  epäorgaanisen fosfaatin alentamiseen eikä  hienosäätele  erikseen insoitolifosfaatin suhteen, ainoastaan  suosittelee  siihen suuntaan  viitaten  kasviperäiseen  ravintoa, jossa inositolifosfaattia voi onnistua saamaan.

 https://www.ouh.nhs.uk/oku/patient-advice/documents/phosphate-diet.pdf
On itseasiassa  paradigman muutosta jos  inositolifosfaatti (IP6 ja IP3)  aletaan ottaa  fosfaattiaineenvaihdunnan terapiassa huomioon. 

Hyperfosfateminen tumoröösi kalsinoosi (Lancet uutinen)

 Lancet  Numero 10167, Vol 393. Jan 12, 2019 
Lehti kuvaa  havinaisen potilastapauksen.
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)33045-9/fulltext?rss=yes
18-vuotiaalla nuorella miehellä 1 vuoden kestäneiden vasemman  lonkan alueen vaivan selvittelyssä  lopulta  hyperfosfateminen tuumorin muodostanut  kalsinoosi. 
Mitään traumaa ei ollut anamneesissa ei myöskään mitään autoimmuunisiin häiriöihin viitaavaa.  Tuumorimassa isontrokanterin seudussa oli lisäksi paloiden aristavaa ja rajoitti nivelen liikuntaa, lonkan  rotaatiota ja abduktiota.  Aiemmassa omassa ja perheanamneesissa ei ollut  syitä selvittävää.  Tgasoröntgentutkimus ja tietokonetomografia selvittivä  molemmin puolisen, bilateraalisen, vierasvarjon, joka oli  periartikulaarinen, lohkoinen, kalkkiutunut pehmytosamassa - vasemmalla  tämä röäntgenologinen löytö oli selvempi kuin oikella. 
Nyt selvitettiin seerumia:  S-urfea, kreatiniini, virtsahappo, kokonaiskalsium, alkaalinen fosfaatti ja PTH( paratyreoideahormoni) - nämä kaikki olvat normaaleita.
 Sensijaan  seeurin epäorgaaninen fosfaatti (Pi) oli koholla: 2- 19 mmol/L. ( Normaalialue on 0.81- 1.45 mmol/l).
 Munuaisen tubulaarinen  maksimaalinen  fosfaatin reabsorptiotahti korjattuna glomerulaarisen  filtraation suhteen  oli myös koholla  2-16 mmol/L ( normaalialue on 1.07- 1.89 mmol/L)  ja tämä  viittasi munuaisen kohonneeseen tubulaariseen fosfaatin takaisin absorptioon
Ottaen huomioon potilaan iän ja  lonkkaseudun bilateraaliset , periartikulaarisessa pehmeässä  kudoksessa sijaitsevat, kalkkiutuneet massat , fosfaatin reabsorptioon liittyneen hyperfosfatemian  ja sekundäärisistä  tai muista syistä   ektooppisiin kalkkiutumiin johtavien seikkojen puuttumisen potilaan diagnoosiksi asetettiin  hyperfosfateminen tumoraali kalsinoosi. 
Tehtiin oireenmukainen  vasemman puolisen massan kirurginen  poisto. Operaaation aikana havaittiin  kystistä massaa, jonka sisällä oli liituista  valkoista materiaalia . Histologinen tutkimus osoitti amorfista kalkkiutunutta jyväistä materiaalia, jota ympäröi histiosyytti- ja jättisolureaktio, mikä vahvisti diagnoosin. 
Operaation jälkeen  tehtiin yrityksiä alentaa veren fosfaattipitoisuutta käyttäen kombinoidusti  fosfaattiredusoitua dieettiä  ja  alle 800 mg tablettia   kalsiumitonta   fosfaatin sitojaa  sevelamerihydrokloridia, joka sitää suolistossa fosfaattia, sekä  p.o. asetatsolamidia , joka indusoi fosfaturiaa.

• Postoperatively, attempts were made to lower the patient's blood phosphate concentration using a combination of a phosphate-restricted diet with less than 800 mg/day tablets of the non-calcium-based phosphate binder, sevelamer hydrochloride—which binds phosphate in the intestine, and oral acetazolamide to induce phosphaturia.

• An 18-year-old man presented to our department with a 1-year history of pain in the region of his left hip and difficulty in squatting. He reported no history of any local trauma. There was no history suggestive of an autoimmune disorder. Clinical examination found a tender, hard mass in the left greater trochanteric region with painful, restricted rotation and abduction movements of the hip. Both his medical history and family history were unremarkable. Plain x-ray and CT scans of the pelvis ( figure) showed bilateral—left greater than the right—and periarticular, lobulated, calcific, soft tissue masses. Serum urea, creatinine, uric acid, total calcium, alkaline phosphate, and parathyroid hormone concentrations were normal. However, serum inorganic phosphorus was elevated at 2·10 mmol/L (normal range 0·81–1·45 mmol/L). The ratio of the renal tubular maximum reabsorption rate of phosphate to corrected glomerular filtration rate was also elevated at 2·16 mmol/L (normal range 1·07–1·89 mmol/L), suggestive of increased renal tubular phosphate reabsorption.

•  Considering the patient's age, presence of bilateral, and periarticular soft tissue, calcific masses about the hip, hyperphosphataemia with increased tubular phosphate reabsorption, and the absence of indications that the ectopic calcification was secondary to any other causes, the patient was diagnosed with hyperphosphataemic tumoral calcinosis. 

• The symptomatic, left-sided mass was surgically excised: during the operation it appeared as a cystic mass containing chalky white material. Histological examination showed amorphous and granular calcified material surrounded by histiocytic and giant cell reaction—confirming the diagnosis. Postoperatively, attempts were made to lower the patient's blood phosphate concentration using a combination of a phosphate-restricted diet with less than 800 mg/day tablets of the non-calcium-based phosphate binder, sevelamer hydrochloride—which binds phosphate in the intestine, and oral acetazolamide to induce phosphaturia.