Etiketter

Summa sidvisningar

Sidor

Leta i den här bloggen

lördag 8 oktober 2016

Mitä pohjavedestä tarkataan? (Vuosi 1999) Suotoveden vaikutus

  1. Alkaalisuus, veden puskurointikyky (HCO3)- ( sulfaatti  aiheuttaa happamuutta)
  2. Typpi ( normaalisti pohjavedessä  matala), nitraattitypen pitoisuus mitataan
  3. Suola, kloridi
  4. Redox
  5. Metallit
  6. Kasvinsuojeluaineet, tuholaismyrkyt
  7. Pohjaveden taso

Vuoden  1999 raportissa mainitaan seuraavaa:
Raportissa ei otettu esille seuraavia:
Radon ja fluoridi : näiden  pitoisuuksien antropogeeninen vaikutus on hyvin rajallista eikä niiden kohoneista  pitoisuuksia voi  korjata ympäristönsuojelutoimenpiteillä.
Sairautta aiheuttavat mikro-organismit ovat lähinnä antropogeenisiä alkuperältään.
Fosfaatti on myös jätetty käsittelemättä raportissa, sillä senpitoisuudet ovat hyvin matalia pohjavedessä koska se on tiukasti sitoutunut maaperään. Sitäpaitsi puuttuu terveyden kannalta  asetetut raja-arvot fosfaatille
Orgaanisten miljöömyrkkyjen esiintymisestä pohjavedessä on hyvin niukkaa tietämystä eikä näitä sisällytetä raporttiin, paitsi tuholaismyrkyt.  Uudemmissa raporteissa  tämä  asiayhteys  punnitaan uudestaan.


  • Mainitaan maanviljelyn,  jätevesien ja  kaatopaikkojen (deponi, soptipp) suotoveden  vaikutuksesta pohjaveteen 
 Tällöin mitataan 
  • fosfaatti (PO4), kalium  (K) ja kloridi (Cl) mitataan. Joskus seuraa korkeita nitraattipitoisuuksia, jos kasvisravinteissa tulee  fosfaattia ja kaliumia. Koska sekä fosfaatti että kalium sitoutuvat tiukasti maaperään, voi seurata korkeita fosfaatti- ( yli 0,1 mg/l)  ja kalium ( yli 10 mg/l) pitoisuuksia maanviljelyalueilla ja se voi  viitata nopeisiin virtausteihin  maanpinnan ja pohjaveden välillä.  Vaikka nämä  korkeat arvot viittaavat   vaikutuksiin, niin ne saattavat olla luonnostaankin esiintyviä esimerkiksi korkeita fosfaattipitoisuuksia voi esiintyä luonnostaan anaerobisessa ( vähähappisessa) miljöössä. Fosfaattia ja kaliumia voi tulla  lannoitusaineista, mutta myös jätevesistä ja kaatopaikan suotovesistä.  Jos kloridipitoisuudet ovat korkeat siitä voi seurata korkeita  nitraattipitoisuuksia. Tämä on tavallista jäteveden vaikutuksesta ja talousjätteen kaatopaikan suotovedestä. 
  • Jotta voidaan löytää pohjaveden kohonneitten typpipitoisuuksien syy, on hyvä omata tietämys maankäytöstä, jätevedenkäsittelylaitoksista, lannankäsittelylaitoksista, kaatopaikoista jne.
Käsite SUOTOVESI, ( lakvatten, genomsipprande vatten, Sickerwasser SiWa, Leachate), nörgves

( Föroreningar sprids med lakvattnet. Vatten som varit i kontakt med deponerat material och som avleds från eller kvarhålls i en deponi kallas lakvatten. Lakvatten bildas av nederbördsvatten som infiltrerar deponin och vid komprimering då vattnet i avfallet pressas ut.

PINTAVESI

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pintavesi
Pintavesi on vesialueilla, kuten joissa ja järvissä, oleva maanpäällinen vesi. Pintaveden vastakohta on pohjavesi. Pintaveteen on liuennut ilmaa ja sen kovuus on yleensä alhainen. Pintaveden lämpötila vaihtelee runsaasti vuodenajan mukaan: kesällä pintavesi on lämmintä ja talvella kylmää[1].
Pintavettä
Pintavesiä voidaan luokitella niiden ekologisen ja kemiallisen tilan mukaan. Ekologisessa luokittelussa vettä tarkastellaan ensisijaisesti sen biologisten laatutekijöiden kuten levien, kasvien ja eläinten valossa. Arvioinnissa otetaan tällöin huomioon myös veden laatutekijät kuten pH-arvo ja näkösyvyys. Kemiallista tilaa arvioidaan tutkimalla pintavedessä esiintyviä kemiallisten aineiden pitoisuuksia[2].

Ruotsalainen WIKI-versio on runsassanaisempi:
pintavesi  vuorovaikutata ilmakehän kanssa ja voi olla  "makeaa" siis  suolatonta tai vastakohtana  suolaista. 
Suurin osa on suolaista merivettä. Pintavesi vaikuttuu helposti  siihen tulevista ja siitä lähtevistä  virtauksista ja sateesta. MAAN pinnasta 71% on veden peittämää. Tästä on 96% merien pintavesiä.  Ruotsissa järvet muodostavat 9% valtion pinnasta.  Pintaveden alue on laajempi.  Järvien kokonaispinta-ala vaihtelee riippuen maan kohoamisesta ja säätelystä.

Ytvatten är det vatten som finns på Jordens yta i sjöar, vattendrag, hav och våtmarker. Den största delen av ytvattnet är saltvatten. Ytvatten interagerar med atmosfären, genom processer såsom t.ex. uppvärmning/nedkylning, avdunstning och nederbörd, samt är en del av vattnets kretslopp.
Ytvattnets förekomst och volym är ett resultat av klimatologiska parametrar, topografi och geologi medan sammansättningen i huvudsak beror på tillrinningsområdets karaktär och användning[1]. Gällande kvalité uppvisar ofta ytvatten en stor variation, vilket skiljer sig från tex grundvatten. Detta beror på att ytvattnets sammansättning starkt påverkas av ytliga flöden, ytavrinning och nederbörd. Därmed kan ytvattenkvalitén förändras snabbt beroende på årstid, meteorologiska förhållanden eller ändringar av den omgivande markanvändningen[2].
Ca 71% av jorden yta täcks av vatten, vilket till 96% består av marint ytvatten [3]. Uppskattningsvis täcker ytvatten i Sverige, i form av endast sjöar, en yta av 40 000 km2, vilket representerar 9% av Sveriges totala areal[4]. Fullständiga arean för ytvatten uppskattas till betydligt mer än så. Sjöarnas totala yta kan variera och beror bland annat på reglering av sjöar och landhöjningen[4].


Innehåll

POHJAVESI ja akviferi -sana

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjavesi

Pohjavesi

Pohjavesialueesta kertova merkki Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistossa
Pohjavesiposti Kontinkankaalla Oulussa
Pohjavesi (GRUNDVATTEN)  on maanpinnan alapuolisista vesistä     maaveden  (MARKVATTEN)  alapuolella sijaitsevaa vettä. Sitä muodostuu huonosti vettä läpäisevien maakerrosten  päälle
Pohjavesikerroksen raja on siinä kohdassa, josta alaspäin maaperä on vedellä kyllästettyä.
Kaikki maanpinnan alainen vesi ei siis ole pohjavettä.

 Ihminen käyttää pohjavettä juoma- ja talousvetenä kaivojen  (kaivo, BRUNN) kautta. Paikkaa, jossa pohjavesi tulee maanpinnan yläpuolelle, kutsutaan lähteeksi. (lähde, KÄLLA)

Pohjavedet (GRUNDVATTEN)  muodostavat jäätiköiden (GLACIÄR)  jälkeen toiseksi suurimman makean veden varaston  maapallolla.

 Pohjaveden kelpoisuus juomavedeksi johtuu siitä, että se on maakerrosten läpi suotautuessaan puhdistunut epäpuhtauksista, kuten haitallisista bakteereista.
 Samalla veteen liukenee useita hyödyllisiä suoloja.
Ihmiselle käyttökelpoisinta on hiekka- ja sorapitoisesta maaperästä tai peruskallion halkeamista löytyvä, paljon vapaasti liikkuvaa vettä sisältävä pohjavesi.

Pohjavesivarasto eli akviferi saa vetensä sateena, joista, järvistä tai toisista pohjavesivarastoista. Lopulta vesi purkautuu mereen, järviin tai toisiin pohjavesivarastoihin. Varasto on uusiutuva, mutta jos sitä käytetään nopeammin kuin se ehtii uusiutua, se ehtyy.

 Tällä hetkellä maapallon pohjavesivarat ovat ihmisen liiallisen käytön vuoksi ehtymässä.[1] Pohjavesien ehtyminen uhkaa viljantuotantoa kuivilla ja puolikuivilla alueilla.[2]
 Ilmaston lämpeneminen uhkaa myös suolata useita akvifereja.[3]

Pohjavesivarasto voi olla kolmenlainen sen mukaan, mikä sen pintaa rajoittaa:
  • Rajoittamaton akviferi: yläpinnan muodostaa vapaa pohjaveden pinta.
  • Rajoitettu akviferi eli salpavesi: yläpinta rajoittuu huonosti vettä läpäisevään kerrokseen (akvikludi). Tällaisen varaston vesi on peräisin muualta kuin itse varaston päälle sataneesta vedestä.
  • Orsivesi: varsinaisen pohjaveden yläpuolelle on vettä läpäisemättömän kerroksen päälle muodostunut uusi pohjavesivarasto.
Pohjavesitiede tunnetaan nimellä geohydrologia.

Katso myös

Lähteet

  • Ehrlich, Paul R. & Ehrlich, Anne H.: The Population Explosion. New York: Simon & Schuster, 1991. ISBN 0-671-73294-3. (englanniksi)

Viitteet

  1. The Population Explosion, s.28-29.
  2.  The Population Explosion, s. 95.
  3. The Population Explosion, s. 178.

VESIASIOITA pohjavedestä ja pintavedestä (Ruotsissa)

Koska fosfaatti  on IHMISEN kehopuskureita, se vaatii kehoveden ja sen takia veden osuus on tärkeä, koska siihen liukenee paljon  epäorgaanisia aineita jotka taas vaikuttavat toisiinsa.  Fytiini taas  antaa niitä fosfaatteja ja  kaikki siitäkin lähtevät reaktiot tapahtuvat vesimiljöössä.  Ihminenhän on suurimmaksi osaksi vettä.

Nyt teen muistiinpanoja aivan  LUONNON  perusvedestä. Grundvatten. Tämä on miljööasioita.
LÄHDE: Grundvatten. bedömningsgrunden för miljökvalitet (1999).

Ruotsin pohjaveden laadun  seurannasta ( Sitaatti  uudemmasta tiedosta  nettilähteestä.
Joka viides vuosi tehdään koottu esitys pohjaveden tilasta ja siinä tapahtuneista muutoksista kaikilla tyyppialueilla  viljelymailla ja
  • En förteckning över datavärdar finns att hitta på Naturvårdsverkets webbplats under adressen http://www.naturvardsverket.se/sv/Tillstandet-i-miljon/Miljoovervakning/Miljoovervakningsdata/
  • Rapportering, utvärdering
Vart femte år görs en samlad presentation av grundvattnets tillstånd och förändringar i denna i samtliga typområden relaterad till åkermarkernas och akviferernas geologi, klimat, växtodlingsföljder och odlingsåtgärder.
Utvärderingen omfattar två delar. 
(1)  Den första gäller påverkan på (tillstånd och förändringar) grundvattnet som sådant till följd av jordbrukets påverkan. 
(2) Den andra omfattar grundvattnet som transportör av de förorenande ämnena från odlade områden till ytvattendrag. 
(1) Tillstånd och förändringar hos grundvattnet främst med avseende på halter av kväve (nitrat och ammonium) och fosfat (totalfosfor och fosfatfosfor) relateras till faktorer som reglerar dessa halter i grundvattnet. 
Dessa faktorer är 
  1. grundvattnets fysikaliskt-kemiska egenskaper (reducerande/oxiderande egenskaper),
  2.  markanvändning, 
  3. odlingsformer,
  4.  odlingsåtgärder,
  5.  klimat och klimatvariationer (som bl.a. återspeglas i grundvattnets nivå fluktuationer) liksom
  6. till åkermarkens jordartssammansättning och geokemi,
  7.  akviferens geologi och
  8.  de hydrogeologiska förutsättningarna.
Kvantifiering av föroreningsbelastningen på grundvattnet kan göras på olika sätt.
---Dels genom att beräkna årliga transporten av föroreningar med markvattnet till grundvattnet genom analys av markvattnets kemiska sammansättning och modellering av flödet (SOIL (Jansson &Halldin, 1979) och SOIL-N (Johnsson et al., 1987)),
--- dels genom att beräkna grundvattenbildningen och anta att det vatten som tillförs grundvattnet har samma halt som grundvattnet i den ytligaste nivån. 
Markvattnets halt kan i förekommande fall fås genom att analysera
halterna i dräneringsvatten. I inströmningsområden utgörs detta av perkolationsvatten. En relativ kvantifiering av tidsmässiga variationer i belastningen på grundvattnet i inströmningsområden kan fås genom mätning av dräneringsvattnets flöde och halter. 
(2) Transporten av föroreningar med grundvattnet till ytvatten kan kvantifieras genom att beräkna grundvattenflödet och halterna i rören närmast ytvattendraget. Grundvattenflödet kan uppskattas genom hydrologisk budgetberäkning eller genom modellering.
Kvantifiering av föroreningsbelastning på grundvatten och transport av föroreningar med grundvatten till ytvatten görs på årsbasis. 
Beräkningar av årsvärden görs med det agrohydrologiska året som bas (1. juli - 30. juni).

KOMMENTTI: POHJAVETTÄ koskevasta sanastosta otan toisen sitaatin suomenkielellä, koska tuli eteenuusi sana akviferi, ruotsiksi akvifer- er.  

måndag 19 september 2016

Kehon fosfaattilähteistä Pi- säätymisistä.

Käsittääkseni  ihminen saa orgaanista fosfaattia fytiinimuodossa (IP6) ja muuten lähinnä epäorgaania fosfaattia ruoassa. Sitten  on fosfaattitaloutta soluissa  ja  fosfaattia esiintyy inerttinä   kompleksina suolistobakteerien tekemien  polyhydroksialkaanihappojen  Ca polyfosfaattikomplekseissa. Komplekseja esiintyy  kudokssakin.
Sitten on vielä epäorgaania fosfaattia (Pi) jota tulee  välillä  soluun kun fosfaatteja   siirtyilee aineenvaihdunnassa molekyyliltä toiselle  ja välillä vapautuu Pi muodossaan . Katson siitä  artikkelin.  Miten se säätyy?

  • LÄMPÖTILAN vaiktuksesta on yksi artikkeli.  Sen vaikutus ilmenee lihasvoimassa.

Am J Physiol Cell Physiol. 2004 Sep;287(3):C673-81. Epub 2004 May 5.Fiber type and temperature dependence of inorganic phosphate: implications for fatigue.
Elevated levels of P(i) are thought to cause a substantial proportion of the loss in muscular force and power output during fatigue from intense contractile activity. However, support for this hypothesis is based, in part, on data from skinned single fibers obtained at low temperatures (15 degrees C). The effect of high (30 mM) P(i) concentration on the contractile function of chemically skinned single fibers was examined at both low (15 degrees C) and high (30 degrees C) temperatures using fibers isolated from rat soleus (type I fibers) and gastrocnemius (type II fibers) muscles. Elevating P(i) from 0 to 30 mM at saturating free Ca(2+) levels depressed maximum isometric force (P(o)) by 54% at 15 degrees C and by 19% at 30 degrees C ( significant interaction) in type I fibers. Similarly, the P(o) of type II fibers was significantly more sensitive to high levels of P(i) at the lower (50% decrease) vs. higher temperature (5% decrease). The maximal shortening velocity of both type I and type II fibers was not significantly affected by elevated P(i) at either temperature. However, peak fiber power was depressed by 49% at 15 degrees C but by only 16% at 30 degrees C in type I fibers. Similarly, in type II fibers, peak power was depressed by 40 and 18% at 15 and 30 degrees C, respectively. These data suggest that near physiological temperatures and at saturating levels of intracellular Ca(2+), elevated levels of P(i) contribute less to fatigue than might be inferred from data obtained at lower temperatures.PMID:15128502 DOI: 10.1152/ajpcell.00044.2004[PubMed - indexed for MEDLINE] Free full text

  • Tässä seuraavassa on havaittu tarvittavan sitä polyfosfaatimuodostusta, jotta kalsium voidaan hallita mitokondriassa, ja se hallinta  ei toim pelkillä   monofosfaatilla, koska siitä  seuraisi  Ca-P- yhdistymäa.Ja toisaalta  inositolimonofosfaattien (IMP) keskinäinen monipuolinen  verkosto   on taas  rajallinen ottamaan vastaan  monofosfaattitulvaa, mitä erilaisista  energiatilanteista voi  kehittyä. Ihminen tietysti havaitsee tämän  vain lihasväsymisenä lähinnä, koska se toimii  tietoisuuden ja tahdon alueella.  Voi vain  kuvitella miten paljon tapahtuu muilla alueilla  fosfaatin  maantiekartalla.
  • Artikkelin tutkijat ovat sitä mieltä, että polyfosfaattipuskurijärjestelmä mitokodnrian sisällä on ennen tunnistamaton, mutta kyllä minun mielestäni sitä on tunnistettu viime aikoina, ainakin  2016 alussa,   tosin ei käytetty lääketieteen puolella tietoisesti hyödyksi, kuten  esim  veden puhdistuksessa. Järjestelmä   on toiminut  varmasti hyvin yli 10 000 vuotta ihmsessä.  Fosfaattiaineenvaihdunnan tavattoman  monet isomeerit (työläästi tunnistettavat, luonnehdittavat ja havaittavat)   ja tavaton reaktionopeus (DNA, RNA, nukleollaarinen RNA energiatapahtumat)   siellä  protonien ja  elektronien tasossa ovat olleet  tekninen este havaita tällaista  koskaan aiemmin. Eikä kuitulaatujen tutkimus ole vielä kovin  pitkällä  vaikka tiedetään jo paljon eri kuiduista- mutta ei  molekulaarisista teistä, minne kuidun  hiilet menevät.  sen jälkeen kun  mikrobit ovat muokanneet niitä ja paljonko pitää kuitujen joukossa olla orgaanisen fosfaatin sisältävää kuitua).

    GENERAL SIGNIFICANCE:(2016)

    Inorganic polyphosphate is a previously unrecognized integral component of the mitochondrial calcium buffering system.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26994920

Jos pitäisi suoralta kädeltä sanoa jotain  neuvoa fosfaatin aineenvaihdunnan korjaamiseksi, ei tällä kertaa ole muuta neuvoa kuin. enemmän ja monipuolisesti erilaisia kuitulajeja, vähemmän raffinoitua sokeria, kalsiumia  kohtalaisesti, ei liikoja määriä , koska  se pitää hallita eri  fosfaattijärjestelmillä.  Sokerin  kohtalainen  käyttö pitää sen takia huomata, että glukoosi kilpailee inositolin kansas  aineenvaihdunnalliseen soluun pääsystä, ja inositoli tarvitaan siihen  fosfaatin inositoliverkon ylläpitoon.
Ruoan lisäainefosfaatit antavat epäorgaanista  monofosfaattia, joten niiten käyttöä pitää harkita 8 ei liikaa  leivinjauheita ym fosfaatipitoisia lisäaineita.  Hiivan fytaasit  pilkkovat IP6 muodosta  pieniä inositolifosfaatteja ja lopulta epäorgaanista fosfaattiakin (Pi) , joten kannataa pitää välillä päiviä, jolloin ei syö hiivalla pilkkottuja viljoja, vaan esim  myslejä, pahjkinöitä ym ilman hiivaa.  tai ns  "happamatonta leipää" kuten esim israelilaiset pääsiäisestä miltei helluntaihin asti käytännössä.
Yksi merkitys polyfosfaattien  esentiellille olemassaololle on sekin, että  eräät miksrobit vaativat hyvin pitkiä polyfosfatteja aivan essentiellisti ja jos  antibiittootinen  terpai kohdistetaan mjonkin patologisen mikrobin polyfosfaatien polymerisatiojärjestelmään, voidaan löytää uusi antibiootti.  Mutta   sellaista ei saa alkaa käyttää ennenkuin on kaavoitettu  mitokondriaalisten tai muiden kudostilojen  polyfosfaattipolymeraasien järejstelmä ihmiseltä.  Toistaiseksi on hyvä ainakin ruokkia  suolistobakteereitaan  monipuolisella  kuidulla, että ihmisystävälliset bakteerit saavat ne essentiellit polyfosfaattinsa ja pystyvät taistelemaan patogeeneja vastaan. .

tisdag 13 september 2016

Epäorgaanista polyfosfaattia akkumuloivat mikrobisolut

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27258275
Sensors (Basel). 2016 May 31;16(6). pii: E797. doi: 10.3390/s16060797.

Characterisation of Phosphate Accumulating Organisms and Techniques for Polyphosphate Detection: A Review.

Abstract

Phosphate minerals have long been used for the production of phosphorus-based chemicals used in many economic sectors. However, these resources are not renewable and the natural phosphate stocks are decreasing. In this context, the research of new phosphate sources has become necessary. Many types of wastes contain non-negligible phosphate concentrations, such as wastewater. In wastewater treatment plants, phosphorus is eliminated by physicochemical and/or biological techniques. In this latter case, a specific microbiota, phosphate accumulating organisms (PAOs), accumulates phosphate as polyphosphate. This molecule can be considered as an alternative phosphate source, and is directly extracted from wastewater generated by human activities. This review focuses on the techniques which can be applied to enrich and try to isolate these PAOs, and to detect the presence of polyphosphate in microbial cells.

KEYWORDS:

PAO; detection; polyphosphate; single cell technologies
[PubMed - in process]
Free PMC Article

Epäorgaanit polyfosfaatit ihmissoluntumassa (2012)

Search results

Items: 2

1.
Jimenez-Nuñez MD, Moreno-Sanchez D, Hernandez-Ruiz L, Benítez-Rondán A, Ramos-Amaya A, Rodríguez-Bayona B, Medina F, Brieva JA, Ruiz FA.
Haematologica. 2012 Aug;97(8):1264-71. doi: 10.3324/haematol.2011.051409. Epub 2012 Feb 7.
2.
Lorenz B, Münkner J, Oliveira MP, Kuusksalu A, Leitão JM, Müller WE, Schröder HC.
Biochim Biophys Acta. 1997 Apr 17;1335(1-2):51-60.
PMID:
9133642