Kts hyvin yksinkertaista molekyylirakennetta: 4 hiilen ketju jossa on toisessa päässä aminoryhmä ja toisessa päässä alkoholinen OH ryhmä
OH päädyn puolella on kaksi fosfaattiryhmää ympätty ketjun hiileen.
Wikipedia näyttää struktuurista selvän kuvan.
Alendronsyra (systematiskt namn (4-amino-1-hydroxibutyliden)bisfosfonsyra, summaformel C4H19NO10P2) är en läkemedelssubstans mot osteoporos. Läkemedel baserade på alendronsyra innehåller ofta dess natriumsalt, natriumalendronat (C4H18NNaO10P2). Det finns både som daglig dosering och som veckotablett. Alendronsyra förlorar sin verkan om det tas med mat. Läkemedel med alendronsyra säljs bland annat under läkemedelsnamnen Alenat och Fosamax.[1] ^ Alendronsyra, FASS 2010-08-11
"Herää kysymys" on sanonta mitä tyylillisesti tulisi välttää, muta ei voi sille mitään että herää kysymys: MIKSI tämä fosfaatin saaminen kehon kyttöön on niin vaikeutunut että osteoporoosi lisääntyy miltei sivistyksen myötä?
Tämä tuo jälleen mieleen saman seikan: Eikö olisi aika määritellä fytiinin tarve, sillä siinä tulee näitä fosfaateja kehoon inositolirenkaassa kuten jo tuhannet vuodet ennenkin.
Tämä inositolin ja fosfaattien saanti on kuin sokeassa täplässä vielä, mutta sen tehtävä alue pitää näprätä lääkkeillä.
Tästä bifosfonaatin metaboliasta kehossa pitää hieman ottaa selvää. Hyppäävätkö sen tuomat fosfaatit sitten kehossa kiertävään myoinositoliin, joka on kehon sellainen molekyyli, joka pystyy kantamaan hiiliä kohden eniten käyttökelpoisia fosfaattiryhmiä ilman typpimolekyylin apua, sillä siinä on kestävä syklinen hiiliketju.Lääkärilehti mainitsee bifosfonaateista asiaa, Otan tämän sitaattina ja luen myöhemmin ja pohdin. vaikuttaa siltä että pelkän bifosfonaatin anto ei riitä. Esim jos kiertävää saatavilla olevaa inositolimuotoa, kantorengasta, "pelstusrengasta" fosfaateille, ei olekaan herkästi vapaana, mikä on yleensä tyypillistä metabolisissa sairauksissa, silloin puhtaan fytiinin tai pelkän jonkin tietyn stereoisomeeri-insoitolin lisääminen olisi eduksi. Sillä sokerillahan jossain joku jo tienaa hyvin monen vaivan hoitajana.
KLINIK OCH VETENSKAP Bisfosfonatbehandling kan orsaka stressfraktur
Osteoporosbehandling med bisfosfonater är mycket effektiv. Nu visar dock allt fler rapporter på ökad förekomst av subtrokantära femurfrakturer efter långvarig (3–5 år) behandling. Behandling av subtrokantär femurfraktur vid samtidig bisfosfonatmedicinering diskuteras utifrån ett aktuellt patientfall
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar