Summa sidvisningar


Leta i den här bloggen

fredag 10 maj 2013

Luonnollinen IP6 tärkeä ravinnossa, muttaravinnon lisäfosfaattiyhdiste voi olla problemaattinen. Fosfaattipitoiset E-Lisäaineet

 Koetan poimia esiin fosfaattipitoiset tästä E- lisäaineluettelosta . Lisään myös yhden  "veteraanin"  kommentin, mikä löytyi internetistä. Joku oli kysellyt natrium inosinaatista. Kts. E-lisäaineet , fosfaattia sisältävien poimintaa ruotsalaislähteestä.  Voi olla muitakin kuin alle kerätyt.
E-nummernyckeln - godkända tillsatser

Kaikki hyvät tarkoitukset on lueteltu funktionimen luettelossa

E 322Lecitin

E 338Fosforsyra
E 339Natriumfosfater
E 340Kaliumfosfater
E 341Kalciumfosfater
E 343Magnesiumfosfater
Övriga tillsatser

E 442Ammoniumfosfatider 
E 450Difosfater
E 451Trifosfater
E 452Polyfosfater
E 1410Monostärkelsefosfat
E 1412Distärkelsefosfat
E 1413Fosfaterat distärkelsefosfat
E 1414Acetylerat distärkelsefosfat
E 1442Hydroxipropyldistärkelsefosfat
E 541Natriumaluminiumfosfat, surt
E 630Inosinsyra
E 631Dinatriuminosinat
E 632Dikaliuminosinat         
E 633 Kalciuminosinat
E 634Kalcium-5'-ribonukleotider

E 635

bdrunner79 HB Userbdrunner79 HB Userbdrunner79 HB Userbdrunner79 HB Userbdrunner79 HB User
Re: sodium inosinate (?)

For clarification purposes, there is certainly no advantage other than aiding taste in foods. And who really NEEDS that, ya know?

Anyways, you have to be careful when you see sodium inosinate on an ingredient list. These aren't generally bad compounds. Disodium inosinate is the sodium salt of inosinic acid. You could have dipotassium inosinate, calcium inosinate, magnesium inosinate, etc. There can be a lot of different salts. Disodium is chosen because it is probably more soluble and easier to make. It is expensive though, which will lead more to the discussion.

On the other end, you have Disodium guanylate, which is the sodium salt of gyanylic acid. Same rules apply.

Because Disodium inosinate is expensive, manufacturers mix in Disodium guanylate, which is cheaper. The combination is sometimes called disodium-5(prime)-ribonucleotides. However, what you don't normally know is that a manufacturer can say "disodium inosinate" and it is actually the compound just mentioned.

Now, check this out. Glutamic acid can also be used in synergy with disodium inosinate. The monosodium salt of glutamic acid is yes, MSG (monosodium glutamate). Pay attention to this. Glutamic acid occurs naturally in some foods, however; they exploit that and if there is MSG added but glutamic acid already present, they can actually count them one in the same and just say glutamic acid, even though there is MSG.

With that in mind, disodium inosinate is not bad in itself at all. There have been many non-clinical studies done with no toxicological effects present. Besides that, it's expensive and they don't add much at all to your food. However, as you can see, with the wording allowable by the FDA, what do they really mean when they say "sodium inosinate"?

Just some food for thought.

måndag 6 maj 2013

Spiller A Genen fytiinitaulukoista

(mg/ 100g)
Almonds( Taylors Sunshine Colony)
½ c
Apples, raw, not pared
Artichoke, Jerusalem, boiled
1 bud
Artichoke, Jerusalem, flour
1 tbsp
525 ± 24
Artichoke hearts, whole (S & W)
88 ± 2
3 ± 2
Bacon Chips, imitation( Bacos, Betty Crocker)
1 tbsp
1379 ± 9
Baking mix, buttermilk( Bimix, Martha White)
1 tbsp
195 ± 14
Barley, infant cereaö, instant cooking, dry
( Gerber)
1 oz
Barley, pearl, boiled
½ c
120 g
Beans, broad, boiled
½ c
120 g
Beans, green, casserole with cheddar cheese
1 c
124 g
Beans, kidney, canned, drained
½ c
990 ±2
Beans, lima, immature, raw
½ c
695 ± 9
Beans, lima, mature, dry, raw
¼ c
Beans, navy, mature, dry, boiled, drained
½ c
Beans, navy, mature, dry, raw
½ c
1021 ±18
Beans, pinto, raw
½ c
684 ±5
Beans, snap, green, canned, drained
½ c
Beets, canned, sliced ( Del Monte)
½ c
30 ± 7
½ c
Blueberries, sweeten- ed, canned, drained
½ c
11 ± 4
Boullion cubes, beef flavoured ( Wylers)
2 cubes
92 ±2
Bouillion cubes, chicken flavoured(Wylers)
2 cubes
Brazil nuts
½ c
Bread, French
1 slice
Bread, High Fiber, wheat (Fresh Horizon)
1 sl
365 ± 2
Bread. High fiber, white(Fresh Horizon)
1 sl
123 ±1
Bread, Norwegian, flat( Kauli)
683 ± 3
Bread , pita (Giant)
164 ± 2
Bread, pumper-
Nickel (Giant)
1 sl

Fosfaatit ja hypertensio aihepiiristä hakuja

Fosfaatit ja hypertensio-  aihepiiristä


LÄHDE 2.Vertaa   nifedipiini, verapamil, diltiatsem

 LÄHDE 3: PTH, fosfaatti,  aktiivi CD-vitamiini , munuiastauti

LÄHDE 4: Hypokalemia, ammoniumeritys Rh tekijä  proteiini

LÄHDE 5. Vascular remodelling- diseases,  Ins.-1,3,4,5, -tetra-cis fosfaatin biologinen funktio

LÄHDE 6: Kidney stones 

LÄHDE 7. Vatsa-aortan kalkkeutuminen,  fosfaattipitoisuus, LDL, BMD. Valtimoita kalkkeava tekijästö.

LÄHDE 8: Keuhkoarteriaan vaikuttava hypertensiotekijä
 Two endothelin (ET-1)  receptor antagonists (ERAs), bosentan and ambrisentan, are currently approved for the treatment of pulmonary arterial hypertension (PAH), a devastating disease involving an activated endothelin system and aberrant contraction and proliferation of pulmonary arterial smooth muscle cells (PASMC). The novel ERA macitentan...

LÄHDE 9: Klotho- vanhentava  tekijä.  FGF/Klotho akseli  kalkkitasapainossa
 α-Klotho was first identified as an aging gene and was later shown to be a regulator of mineral metabolism. ... function as an obligate coreceptor for fibroblast growth factor 23 (FGF23). Phosphrus regulation of FGF23/Klotho axis is slow. ... α-Klotho is a key player that integrates "a multi-step regulatory system of calcium homeostasis" that rapidly adjusts the extracellular calcium concentration.

LÄHDE 10: RRT, renal replacement therapy

LÄHDE 11: Nanopartikkelimenetelmällä selvitetty seerumin kalkkeutumista ja sen inhiboitumista
 Vascular and soft tissue calcification contributes to cardiovascular morbidity and mortality in both the general population and CKD ( kidney disease). Because calcium and phosphate serum concentrations are near supersaturation, the balance of inhibitors and promoters critically influences the development of calcification. An assay that measures the overall propensity for calcification to occur in serum may have clinical use. Here, we describe a nanoparticle-based assay that detects, in the presence of artificially elevated calcium and phosphate concentrations, the spontaneous transformation of spherical colloidal primary calciprotein particles (CPPs) to elongate crystalline secondary CPPs.

LÄHDE 12.  PI(4)P signalointitiestä.  Linkki  glukoosin vaikuttamaan solusäätelyyn.Huom!

 Elevated plasma levels of the phosphat uric hormone fibroblast growth factor 23 (FGF-23) are a hallmark of chronic kidney disease (CKD)-mineral and bone disorder. FGF-23 allows serum phosphate levels within physiological limits to be maintained in progressive CKD until end-stage renal disease is reached.

LÄHDE 14: Linkki K1- vitamiiniaineenvaihduntaan. Matrix Gla-proteiinin osuudesta. valtimokalkkeutumsien estämisessä.

 LÄHDE 17: Paricalcitol , Calcitrioli, PTH , Ca ja fosfaatin seerumipitoisuudet 
Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2012 Jul;22(7):547-52. doi: 10.1016/j.numecd.2012.03.010. Epub 2012 May 24.Vitamin D receptor activation and prevention of arterial ageing.
In chronic kidney disease (CKD) patients, cardiovascular (CV) morbidity and mortality rate is higher than in the general population, because of frequently concomitant hypertension, peripheral vascular disease, heart failure, vascular calcification (VC), diabetes and mineral bone disease. Recently, another important factor associated to CV risk in CKD has been deeply investigated: vitamin D deficiency. Vitamin D Receptors (VDRs) are present in several systems and tissues and VDR activation is associated to positive effects, resulting in better blood pressure control and prevention of diabetic nephropathy.
Unfortunately, the natural, non-selective vitamin D receptor activator (VDRA), calcitriol, is associated to higher serum calcium and phosphate levels, thus worsening CV risk in CKD. Recent data showed that the selective VDRA paricalcitol might have ameliorative CV effects. The potential positive impact of the use of paricalcitol on diabetic nephropathy, cardiac disease, hypertension, and VC may open new paths in the fight against CV disease in CKD patients. 

LÄHDE 18:  FGF23 osuudesta

LÄHDE 19: Akuutti fosfaattinefropatia  Colofosf aineesta.

Fytiinilähteitä elintarvikkeissa
Tästä osa on fytiiniperäistä,   osa non-fytiiniperäistä fosforia, ei eriteltynä. 
  Fytiiniperäisestä fosfaatista osa on IP6 muodossa fytiininä,  osa fermentoituna inositolipolyfosfaateiksi IPx  ja inositoliksi ( polyalkoholi) 

Otettava fosforia käsittelevä teksti myös Fytiiniblogiin NNR 5 prosessista. Kertaa nämä uudet tiedot!

NNR 2012 -Phosphorus
1. Fosfori, Phosphorus (suositus)
2. Johdanto, Introduction
3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism
4 Requirement and recommended intake
5 Upper intake level and toxicity
6 Dietary sources and intake
7 References

1. Fosfori, Phosphorus, P

Naiset, Women
Suositeltu saanti. Recommended intake (RI) 600 mg
Keskimääräinen tarve, Average requirement (AR) 450 mg
Alin hyväksytty saanti, Lower level of intake (LI) 300 mg
Miehet Men
Suositeltu saanti. Recommended intake (RI) 600 mg
Keskimääräinen tarve, Average requirement (AR) 450 mg
Alin hyväksytty saanti, Lower level of intake (LI) 300 mg

2. Johdanto, Introduction

Fosfaatilla on essentielli osuus monissa biologisissa prosessesissa. Fosforia sisältävillä yhdisteillä on tärkeä roolinsa luun mineralisaatiossa, solurakenteessa, solun aineenvaihdunnassa, solunsisäisissä prosesseissa ja happoemästasapainon ylläpidossa . Biologisissa järjestelmissä fosfori esiintyy fosfaattina.

Phosphorus plays an essentialrole in many biological processes. Phosphorus containing compounds have important roles in bone mineralization,cell structure, cellular metabolism, regulation of subcellular processes and maintenance of acid–base homeostasis. In biological systems, phosphorus is present as phosphate(1)

Kehon fosforin kokonaispitoisuus on 800- 1200 grammaa. Tästä on 85 prosenttia luustossa ja loput 15 % tasaisesti jakaantuneena elimistön kaikkiin kudoksiin.
Fosfaatti on ihmiskehon kaikkein runsain anioni (negatiivinen joni) ja se käsittää yhden prosentin(1 %) kehon koko massasta. Se on pääasiassa solunsisäinen (ic) anioni. Luustossa fosfaatti on yleensä kalsiumkompleksina hydroksiapatiitti-muodossa. Pehmytosakudoksissa ja solukalvoissa fosforia on fosfaattiestereinä ja vähemmässä määrin fosfoproteiineina ja vapaina fosfaattijoneina.
 Solunulkoisessa (ec) nesteessä on kymmenesosa fosforista proteiiniin sitoutuneena, yksi kolmasosa natrium-, kalsium ja magnesiumkomplekseina ja loput inorgaanisena (i)  fosfaattina (Pi, PPi). Seerumin fosfaattipitoisuudet vaihtelevat iän mukana ja korkein pitoisuus esiintyy vauvoissa. Pitoisuus laskee aikuisuutta kohden.
Normaali aikuisen seerumin fosfaattipitoisuus on 0,8 – 1, 5 mmol litrassa.

The total body content of phosphorus is 800-1200 g, 85 % of which is in the skeleton and the rest evenly distributed in all tissues.
Phosphate is the most abundant anion in the human body and comprises about 1 % of total body mass. It is predominantly an intracellular anion.In the skeleton, phosphate is generally complexed with calcium in the form of hydroxyapatite. In soft tissue and cell membranes, phosphorus exists mainly as phosphate esters and to a lesser extent as phosphoproteins and free phosphate ions. 
 In the extracellular fluid, about one-tenth of the phosphorus content is bound to proteins, one -third is complexed to sodium, calcium, and magnesium, and the remainder is present as inorganic phosphate (Pi, PPi) . Serum phosphate concentration varies with age, with the highest concentration in infants. The concentrations decline towards adulthood.
The normal range in adults is 0.8 –1.5 mmol/l (1)

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

Ymmärtämys fosforin homeostaasista on radikaalisti lisääntynyt viimeisten 5- 10 vuoden sisällä, kun keksittiin kaksi uutta yhdistettä Klothon tekijä ja fibroblastien kasvutekijä 23 (FGF23)
FGF23- Klotho järjestelmä  ("Klotho-FGF Axis")säätelee kehon fosforin pitoisuutta parathyreoidea hormonin (PTH) kanssa. Kun on syönyt fosforipitoista ruokaa, alkaa vapautua sekä parathyreoidea hormonia että FGF23 tekijää. PTH vapautuu paratyreoidearauhasista ja FGF23 vapautuu luusta, todennäköisesti osteosyyteistä.

The understanding of phosphorus homeostasis has increased radically during the last 5-10 years due to the discovery of two new compounds, Klotho and fibroblast growth factor 23 (FGF23). 
The FGF23- Klotho system regulates body phosphorus content together with parathyroid hormone (PTH). After ingestion of phosphorus both PTH and FGF23 are released, the former from the parathyroid glands the latter from bone, probably from osteocytes(1).

Ravinnon fosfaatti imeytyy ohutsuolen epiteelistä pohjukaissuolessa ja ohutsuolen jejunum-osassa sekä passiivisti diffuusiolla riippuen suolessa olevan fosforin määrästä että aktiivisti natriumista riippuvalla prosessilla, jota säätelee D-vitamiinin aktiivimetaboliitti kalkitrioli.
Tällainen aktiivi kuljettaja ohutsuolessa on NaPiIIb ja sitä siis säätelee kalkitrioli.
Kalkitrioli puolestaan säätyy seerumin fosfaatista siten, että alenema fosfaatin pitoisuudessa johtaa kalkitriolin synteesin lisääntymiseen.
Fosfaatin imeytymisen ajatellaan riippuvan natriumista riippuvaisen fosfaatinkuljettan toiminnasta.

Dietary phosphate ingested is absorbed by the epithelium of the small intestine, in the duodenum and jejunum, via both passive diffusion, which depends on the amount of phosphorus in the intestine, and an active sodium -dependent process which is regulated by the active vitamin D metabolite,calcitriol.
Calcitriol in turn is regulated by serumphosphate such that a decrease in phosphate concentration leads to an increase in the synthesis of calcitriol. 
  Phosphate absorption is thought to depend on the function of sodium-dependent phosphate transporters. The transporter primarily expressed in the small intestine is NaPiIIb and is regulated by calcitriol (1).

Sekaravinnosta tapahtuvan verkkoabsorption on raportoitu vaihtelevan 55% - 70% välillä aikuisella ja vauvoilla sekä lapsilla 65 - 90 % välillä. Annos-vastevaikutuksesta ei ole näyttöä.

Net absorption from a mixed diet has been reported to vary between 55-70% in adults and between 65 -90% in infants and children. There is no evidence for a dose-response relationship (2).

Munuainen on pääasiallinen elin, joka lyhyellä ajanjaksolla säätelee fosfaatin homeostaasia. Kuljettajaproteiinin NaPiIIb pääsäätelijät ovat PTH, FGF-23 ja ravinnon fosfaatti. Munuaisessa tämä NaPiIIb suorittaa suuren osan natriumista riippuvasta fosfaatinkuljetuksesta. NaPiIIb ilmenemä kalvossa alenee minuuteissa vasteena PTH - hormonieritykselle ja kahdessa tunnissa vasteena muuntuneelle ravintofosfaattikuormitukselle.

The kidney is the major organ involved in the regulation of short-term phosphate homeostasis. PTH, FGF-23, and dietary phosphate are considered to be the major regulators of NaPiIIa , which is the main sodium-dependent phosphate transporter in the kidney. Brush border membrane expression of NaPiIIa is reduced within minutes in response to PTH and within 2 h in response to altered dietary phosphate load.

Proksimaalisessa suorassa munuaistiehyeen osassa tapahtuu vain vähän fosfaatin takaisinimeytymistä PTH:n läsnäollessa. Jos PTH lisääntyy, niin fosforin eritys virtsaan kasvaa siirtämällä pois natriumfosfaattikotransportteri proksimaalisen munuaistiehyeen apikaalikalvosta, sitävastoin taas FGF23 ja sen kofaktori Klotho sulkevat natriumfosfaattikotransportterin synteesin.
Nämä jälkimmäiset vähentävät myös kalsitriolin synteesiä ja siitä seuraten suoliperäinen fosfaatin imeytyminen vähenee. Näistä tapahtumista johtuen fosfaatin erittyminen virtsaan lisääntyy ja vähemmän fosforia imeytyy suolesta ja niin seerumin fosforitaso alenee.

There is little phosphate reabsorption in the proximal straight tubule in the presence of PTH. An increase in PTH enhances the urinary excretion of phosphorus by removing the sodium phosphate cotransporter from the apical membrane of the proximal tubule, whereas FGF23 and its cofactor, Klotho, shut down the synthesis of the sodium phosphate cotransporter. They latters also decrease the synthesis of calcitriol and consequently intestinal phosphate absorption is decreased. As a result of these events more phosphorus is excreted in urine and less phosphorus is absorbed from the intestine, and as a consequence the serum phosphorus level is reduced (1,3).

Lisäksi muitakin tekijöitä on vaikuttamassa munuaisen fosfaattikäsitelyyn kuten trikarbonaattien pitoisuudet, natriumin takaisin imeytyminen ja toiset hormonit kuten kasvuhormoni ja insuliini.

In addition some other factors may affect the renal handling of phosphate such as bicarbonate concentrations, sodium reabsorption and other hormones such as growth hormone and insulin (4).

Krooniseti vajeinen fosfori johtaa luun huonompaan mineralisoitumiseen, riisitautiin ja osteomalasiaan. Kliinisiä seuraamuksia mainittujen luustovaikutusten ohella on keskushermostojärjestelmän, lihaskudoksen ja munuaisen vaikuttuminen
Fosforin matala ravintoperäinen saanti on harvinaista ja suolisto suorittaa normaalisti hyvin tehokasta fosforin imeyttämistä.

Chronic phosphorus insufficiency results in impaired bone mineralization, rickets and osteomalacia. The clinical consequences besides the skeletal ones affect for example the nervous system, muscle tissue and the kidney.
Low dietary phosphorus intake is rare and intestinal absorption of phosphorus is very effective.

D-vitamiinin puute tai D-vitamiiniresistenssi alentavat fosforin imeytymistä. Fosforin homeostaasissa on kaikkein tärkein vaihe munuaisten säätelemä fosforin erittäminen ja tämä voi normaalisti olla hyvinkin tehokasta. Täten hypofosfatemia matalasta fosforin imeytymisestä johtuvana on harvinaista ja sellaista ilmenee vain, jos fosforideprivaatio on jatkunut pitkän aikaa kuten esim ripulissa ja silloin on riskiä Hypofosfatemiasta.

Vitamin D deficiency or resistance decreases phosphorus absorption. Renal regulation of phosphorus excretion is the most important step in phosphorus homeostasis and is very efficient. Thus hypophosphatemia due to low intestinal absorption is rare and it is only apparent when of phosphorus deprivation has continued for a long time e.g. diarrhoea, that there is a risk for hypophosphatemia(5).

4. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake

Fosforin tarkkaa tarvetta ei tunneta, .mutta aikuisille on katsottu 400 milligramman riittävän pitämään yllä plasmapitoisuutta 0,8 mmol litrassa.

The exact requirement for phosphorus is not known, but 400 mg daily is considered adequate for adults to maintain a plasma concentration of 0.8 mmol/L.

Euroopan Unionin tieteellinen elintarvikekomitea (EU SCF)ehdottaa fosforin ja kalsiumin saannin keskeistä molaarisuuteen perustuvaa suhdetta ja sen mukaan ehdottaa keskimääräiseksi fosforin tarpeeksi (AR) 400 mg päivässä sekä väestön fosforin saannin suositukseksi 550 mg päivässä.

The EU Scientific Committee for Food suggested that phosphorus intakes should
correspond on a molar basis with those of calcium and accordingly proposed the average requirement to be 400 mg/day and the population reference intake to be 550 mg/day (6).

US FNB ( Food and Nutrition Board ) on asettanut arvioidun keskimääräisen fosforin tarpeen (EAR) 19 - 70 vuotiaille miehille ja naisille tasoon 580 mg päivässä ja kriteerinä on käyttty seerumin epäorgaanisen fosfaatin (Se-Pi) tasoa. USA:sssa on suositeltu päivittäinen saanti ( Recommended Daily Allowance, RDA) sekä miehille että naisille on asetettu tasoon 700 mg päivässä ( variaatiovakio 10 % huomioiden).

The US Food and Nutrition Board has set the Estimated Average Requirement (EAR) for phosphorous at 580 mg/day for both men and women aged 19-70 years, using serum inorganic phosphorus level as the criterion (7). The RDA (Recommended Dietary Allowance) is 700 mg/day for both genders, applying a coefficient of variation of 10 %.

Nuorille ( 9-18 vuotiaille) RDA on 1250 mg fosforia päivässä, jolloin on otettu huomioon sekä kulutustutkimusten antamat tiedot, että kasvuajan arvioitu lisätarve.

For adolescents (9-18 years) the RDA is 1250 mg phosphorus per day using both dietary data and estimated additional needs during growth as criteria (7).

Ravintosuositukset vuodelta 1996 ( NNR 1996 ) suositteli sekä naisten että miesten fosforin käytöksi 600 mg päivässä. Ei ole saatu tarpeeksi painavaa uutta tietoa, jotta olisi syytä vaihtaa näitä suosituksia. Tällainen fosforinsaantitaso edellyttää kalkin ja fosforin keskeistä ekvimolaarista suhdetta suosituksen perustana
( 1 mmol kalsiumia on 40 mg ja 1 mmol fosforia on 30.9 mg).

In NNR 1996 and 2005, the RI for phosphorus was 600 mg per day for both men and women. There are no substantial new data since then to indicate that these values should be changed. This intake level adheres to the view that an equimolar relationship between
calcium and phosphorus is used as a basic principle for recommendations (1 mmol calcium = 40 mg, 1 mmol phosphorus = 30.9 mg).

Suositukset lapsille pidetään myös samoina uudessakin NNR2005 laitoksessa ja asia perustuu samanlaisiin harkintoihin kuin aiemmin.

The RI values for children are also maintained and are based on the same considerations.

5. Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys, Upper intake level and toxicity

Liika fosfori on keholle myrkyllistä ja aiheuttaa munuais- ja luustovaurioita, verisuoniston kalkkeutumista ja ennenaikaista vanhenemista. Fosforin haitalliset vaikutukset on hyvin dokumentoitu kroonisessa munuaistaudissa , jossa ne ilmenevät verisuonitautina ja luukatona. .

Excessive phosphorus is toxic to the body by causing kidney and bone damage, vascular calcification, and premature ageing(8). The harmful effects of phosphorus are well documented in patients with chronic kidney disease (CKD), resulting in vascular disease and bone loss.

Viime 5 - 10 vuoden aikana on lisääntyvästi saatu uutta näkökulmaa seerumin fosforipitoisuuden nousun ja runsaan fosforin käytön vaikutuksesta terveyteen terveellä väestöllä, jolla ei ole munuaissairautta, ja kyse on pääasiassa verisuonijärjestelmä- ja luustovaikutuksista. Henkilöillä, joilla on suhteellisen normaali munuaistoiminta, saattaa ravintofosforin liikakäyttö olla syynä lievästi kohonneisiin seerumin fosforipitoisuuksiin.

During the last 5 -10 years new aspects of increased serum phosphorus concentrations and high phosphorus intake on health outcomes in healthy populations with no kidney disease, mainly the vascular system and the skeleton have emerged. The excessive dietary phosphorus intake may be one cause of mildly elevated serum phosphorus concentrations in persons with relatively normal kidney functions (3)

Suurten fosforimäärien jokapäiväisen käytön mahdolliset haitalliset vaikutukset luun aineenvaihduntaan ovat viime vuosikymmeninä olleet tutkimuskohteena. Runsasfosforinen dieetti tuottaa lievää hyperparathyreoidismia (PTH hormonin nousua) ja alentaa kalsitriolin pitoisuuksia.

The potential adverse effects of high phosphorus intakes in the range of habitual intake on bone metabolism have been investigated in the recent decades. High-phosphorus diet produces mild hyperparathyroidism and reduces calcitriol concentrations.

Lisäksi on osoitettu eläin- ja ihmiskoejärjestelyin, että runsasfosforinen dieetti lisää luun resorboitumista ja vähentää luun muodostusta ainakin silloin kun dieetin kalsium on myös matala.

Moreover, it has been demonstrated, in experimental settings in animals and humans that high-phosphorus diets increase bone resorption and decreases bone formation at least in combination with low calcium diets.

Joissain poikkileikkauksellisissa tutkimuksissa on ollut viitettä siitä, että fosforinsaanti ja erityisesti ravintolisäfosforin saanti assosioituu korkeampiin PTH - hormonipitoisuuksiin ja sellainen voisi olla luulle haitallista.

Some cross-sectional studies have indicated that phosphorus intake, and especially as food additive phosphorus is associated with higher PTH concentrations and could be deleterious to bone (5, 9).

Hyperfosfatemia ja epänormaali mineraaliaineenvaihdunta ovat tunnistettuja riskitekijöitä verisuonten kalkkeutumiselle kroonista munuaisvikaa potevilla ja ne assosioituvat kohonneeseen mortaliteettiin sekä predialyysi- että dialyysipotilailla
Väestössä yleensäkin fosforipitoisuuksien normaalialueen ylin neljännes liittyy lisääntyneeseen kardiovaskulaariseen ja kokonaiskuolleisuuteen.
Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että munuaistaudin loppuvaiheen ja mortaliteetin riski lisääntyy kun seerumin fosfori kohoaa normaalien viiterajan sisällä.

Hyperphosphatemia and abnormal mineral metabolism has been recognized as a risk factor in the development of vascular calcification in chronic kidney disease patients and is associated with increased mortality in both predialysis and dialysis patients(10,11).
In the general population, phosphorus concentrations in the upper quartile of the normal range are also associated with increased cardiovascular and all-cause mortality (12,13.
Some studies have shown that the risk of end-stage renal disease and mortality increases with increasing serum phosphorus, within the normal range (14).

Sydänverisuoniston kalkkeutuminen ei ole vain kalkin ja fosfaatin sakkautumisen seurausta . Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että korkea fosfaatti on yksi tekijä, joka triggeröi verisuonten sileitä lihassoluja differentioitumaan osteoblastin kaltaisiksi soluiksi. Jopa hetkelliset ohimenevät seerumin fosfaattipitoisuuden kohoamiset, kuten syömisen jälkeisessä hyperfosfatemiassa, voivat edistää endoteelin dysfunktiota ( suoniston sisäpinnan toiminnan huononemista).

Cardiovascular calcification is not only the result of precipitation of calcium and phosphate.
Recent studies have documented that high phosphate is one factor that triggers the differentiation of vascular smooth muscle cells into osteoblast-like(12). Even transient increases of serum phosphate concentrations, hyperphosphataemia, may promote endothelial dysfunction(15,16).

US FNB on asettanut fosforin siedettävän ylärajan (Tolerable Upper Intake, TOI), joka on 4000 mg päivässä (siis neljä grammaa).
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on julkaisut tieteellisesti perustellut mielipiteet vitamiinien ja mineraalien ylimmistä tasoista vuonna 2006. Heidän johtopäätöksensä oli, ettei fosforin suhteen ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä ( vuonna 2005), jotta voitaisiin asettaa siinä vaiheessa fosforin saantiin siedettävää ylärajaa (TOI), mutta samalla he totesivat, että normaali terve ihminen voi sietää fosforin saanteja ainakin 3000 milligrammaan asti päivässä.
Ottaen huomioon haittavaikutuksista tehdyt observaatiot niin siedettävä yläraja (TOI) on arvioitava uudestaan tulevina vuosina.

The US Food and Nutrition Board has set a Tolerable Upper Intake level of 4000 mg/day
in 1997(7).
The European Food Safety Agency has published a scientific opinion on upper
levels on vitamins and minerals in 2006. They conclude that there is not enough scientific
evidence (in 2005) to establish a Tolerable Upper Intake Level, but they state that normal, healthy persons can tolerate intakes to at least 3000 mg/day Given the recent observations on adverse effects, the Tolerable Upper Level has to be re-evaluated during the coming years.

6. Ravintolähteet ja saanti,  Dietary sources and intake

Liha, maito, jyvätuotteet ja palkohedelmät sisältävät runsaasti fosforia ja niistä tulee suurimmat määrät keskimääräisen ravinnon kokonaisfosforinsaannista.

Meat, milk,grain products and legumes are high in phosphorus and contribute the largest
amounts to the total dietary phosphorus intake in an average diet

Fosforin biologinen saatavuus vaihtelee eri elintarvikelähteistä.  Joitain fosforimuotoja on vähemmän saatavilla olevina erityisesti fytiinin fosfori (Phytic acid, inositole hexaphosphate). Fytiinia on lähinnä viljanjyvien uloimmissa kerroksissa. 
(Mikä fytiini on:

The bioavailability of phosphorus differs among food sources.
Some forms of dietary phosphorus are less bioavailable, especially phosphorus in phytic acid, mainly found in the outer layer of cereal grains.

Varsinainen biologinen saatavuus riippuu siitä, miten näitä jyviä prosessoidaan ja mikä on jäljellä olevan fytiinin (IP6) määrä. Itse asiassa tiedetään aika vähän eri elintarvikelähteiden fosforin biologisesta saatavuudesta. Elintarvikelisien inorgaaniset fosfaattisuolat ruoan prosessoinnissa hydrolysoituvat heti mahasuolikanavasssa ja imeytyvät.

The actual bioavailability depends on the way these grain products are processed
and the amount of residual phytate. Little is actually known about phosphorus bioavailability from different food sources. Inorganic phosphate salts such as food additives in food processing are readily hydrolyzed in the gastrointestinal tract and absorbed.

Elintarviketeollisuudessa on fosforia sisältävien elintarvikelisien käyttö hyvin laaja-alaista. USA:ssa ja läntisissä kulttuureissa fosfori, jota lisätään elintarvikkeeseen prosessoinnissa, voi edustaa päivittäistä 500 mg fosforinsaantia. Riippuen siitä, mitä ruokia suosii, näiden yhdisteiden osuus yksilölle voi olla 300 mg- 1000 mg fosforia päivässä, Huomata voi, että alempi sosioekonominen status korreloi korkeampiin seerumin fosforipitoisuuksiin, mikä todennäköisesti johtuu enemmästä kiinteän ravinnon ja alkoholittomien juomien käytöstä.

The use of food additives containing phosphorus in the food industry is widespread
.In the US and other Western cultures, phosphorus that is added during processing can represent an average daily intake of 500 mgday. Depending on food preferences, these compounds can contribute from 300 mg to 1000 mg of phosphorus to individual daily.
It is notable is that low socioeconomic status is linked to higher serum phosphorus concentrations, probably due to the high intake of fast foods and soft drinks

Pohjoismainen ravinto sisältää 1500- 1800 mg fosforia 10 megajoulessa ravintoenergiaa Osuus mikä tulee elintarvikelisistä on pääasiallisesti tuntematonta, mutta todennäkösesesti merkitsevän tärkeä osa.

Diets in the Nordic countries contain 1500-1800 mg/10MJ. The intake from food additives is largely unknown, but is likely to be of significant importance
Suomennos 2.5. 2013 ( Tämä sama teksti on  esitetty myös siten että koko suomalainen teksti on  erikseen ja englantilainen erikseen. )E- lisäaineet, joissa on fosfaattia on myös merkattu siihen.  "NNR 2012" 
Päivitys 7.2. 2015) 

PPi, pyrofosfaatin muodostuminen ja merkitys hypertensiossa

Haen lähteitä. Arvelen,  että tällä  "pistellä" voi olla osuutta esim hypertensiossa.Tässä on  hakyua PPI ja fosfaateista yleensä hyperntensiossa:  Vielä suomentamattomiaosin.

(I)  PPI  osuus.
Clin Lab. 2012;58(11-12):1129-34.Using a filtration technique to isolate platelet free plasma for assaying pyrophosphate.
Tolouian R, Connery SM, O'Neill WC, Gupta A. Source Division of Nephrology and Hypertension, Paul L. Foster School of Medicine, Texas Tech University Health Sciences Center, El Paso, TX, USA
VERISUONTEN KALKKEUTUMINEN on vahva ennusteellinen merkitsijä sydänverisuonitauti mortaliteetista.  Verisuonten kalkkeutumista  estävä kriittinen inhibiittoriaine on  pyrofosfaatti PPi. Hemodialyysipotilailla on havaittu plasman PPi- pitoisuuksien alenemaa, mikä viitaisi pyrofosfaattimetabolian muuntumisen olevan syynä hemodialyysipotilaiden verisuonten kalkkeutumisiin.
 Verihiutaleissa on runsaati pyrofosfaattia (PPi)  ja plasmaa varastoitaessa ja prosessoitaessa vapautuu tätä ja se aiheutaa  virheellisiä korkeita PPi pitoisuuksia. Kun valmistellaan plasmanäytteitä sopiviksi pyrofosfaattipitoisuuksien määritykseen, poistetaan verihiutaleet ultrasentrifugoiden. Sen takia plasman  pyrifosfaattien (PPi)  mittauksia on tehty vain tutkimuslaboratorioissa, koska kaikissa kliinisissä laboratorioissa ei ole saatavilla ultrasentrifugia.
 Otsikon tutkimuksessa testattiin  parannettua metodia  verihiutaleettoman plasman valmistamiseksi filtroimalla tietynkokoisella filtterillä, joka eliminoi verihiutaleet ja minimoi niiden  vapauttaman pyrofosfaatin (PPi)  määrän.
Sitten verrattiin hemodialyysipotilaiten  verinäytteitä  ( entisen tekniikan mukaan ja uudella tekniikalla otettuina) . Filtraatiotekniikalla saatiin huomattavasti alempia  verihiutalemääriä ja PPi pitoisuuksia. Tekniikkä näyttää  tehokkaalta  trombosyyttejä poistettaessa ilman että ne vahingoittuvat ja  sitä voidaan käyttää kliinisissä laboratorioissa valmisteltaessa  verihiutaletonta plasmaa PPi mittauksiin.

(II) PPI  kalkkipyrofosfaatti kiteissä.
Calsiumpyrofosfaattikiteet. Kondrokalkinoosi.

Reumatismo. 2012 Jan 19;63(4):207-20. doi: 10.4081/reumatismo.2011.207. Epidemiology of gout and chondrocalcinosis. Ciancio G, Bortoluzzi A, Govoni M.
KIHTI on tavallinen syy tulehdukselliseen artriittiin ja sitä potee  ainakin yksi prosentti teollistuneitten maitten väestöstä. Se liittyy läheisesti  hyperuricemiaan, (kohonnut virtsahappopitoisuus veressä)  ja siinä on mono-natrium uraattikiteiden  muodostumista ja palautuvaa saostumista nivelissä  ja nivelten ulkopuolisissa  kudoksissa.   Näyttää olevan nousua kihdin prevalenssissa ja insidenssissä. Lukuisat riksitekijät osaltaan selittävät lisääntymissuuntausta ja niihin kuuuu ravinnon ja elintavan muuttumiset, geneettisest tekijät, diureettien käyttö, muut samanaikaiset taudit kuten hypertensio, diabetes, kardiovaskulaarinen tauti, krooninen munuaistauti ja metabolinen oireyhtymä.
 Chondrokalcinoosissa saostuu kalsiumpyrofosfaatti- kiteitä nivelkudoksiin, tavallisimmin fibroottiseen rustoon ja hyaliiniseen rustoon. Iäkkäämmillä on tavallista  sporadinen  kondrokalkinoosi ja usein siihen liittyy osteoartriitti.
 Sekundäärisen kondrokalkinoosiin altistaa  metabolisina häiriöinä hereditäärinen hemokromatoosi, hyperparatyreoidismi ja hypomagnesemia. Kondrokalkinoosin prevalenssi  on vielä jokseenkin  tuntematon ja se vaihtelee riippuen diagnositisita kriteereistä mitä eri tutkimukset käyttävät.

(III) Simvastatiinin vaikutuksesta mevalonaattitien entsyymitasossa endoteeliin   tiedetään enemmän, mutta lisäksi on  muutakin edullista vaikutusta  verisuoniston sileisiin lihaksiin ja tämä tapahtuu  kloridikanavien säädön kautta. . Simvastatiinilla havaittiin edullista   vähentävää vaikutusta  hypertensiivisiin aivoverisuonimuutoksiin: tämä vaikutus tulee esiin  volyymivälitteisen kloridikanavan vaimennussäädön kautta , jolloin sileän lihaksen proliferoituminen  estyy ( Löydös on eläinkokeesta)
Our data suggested that simvastatin ameliorates cerebrovascular remodeling in the hypertensive rat through inhibition of vascular smooth muscle cell proliferation by suppression of volume-regulated chloride channel.

(IV)  Simvastatiinin aiheuttama farnesyyli PPI:n vähenemä oli edullinen  muistiinpainamiselle. riippumatta sen muista vaikutuksista.

Neuroscience. 2012 Jan 27;202:1-9. doi: 10.1016/j.neuroscience.2011.12.007. Epub 2011 Dec 13.Simvastatin-mediated enhancement of long-term potentiation is driven by farnesyl-pyrophosphate depletion and inhibition of farnesylation. Mans RA, McMahon LL, Li L.

 Simvastatiini, joka  on kompetitiivinen estäjä 3-HMG-CoA-reduktaasille ja laajalti käytetty hyperkolesterolemian hoidossa, omaa myös  monia positiivisia pleiotrooppisia vaikutuksia, joiden arvellaan ilmenevän itsenäisesti,   riippumatta kolesterolia alentavasta vaikutukseeta.
Simvastatin (SV), a competitive inhibitor of 3-hydroxy-3-methylglutaryl CoA reductase and a widely prescribed treatment for hypercholesterolemia, exerts numerous positive pleiotropic effects that are thought to occur independent of its cholesterol-lowering properties.

 Transgeenisen Hiiren Alzheimers- muodossa on  osoitettu  kroonisen simvastatiinihoidon  palauttavan kognitiivistä funktiota ja lisäävän oppimista ja musitia ilman että aivojen totaali kolesterolipitoisuus tai amyloidi-beta pitoisuudet vaikuttuvat.

In previously published work, we have shown that chronic SV treatment rescues cognitive function in a transgenic mouse model of Alzheimer's disease, and enhances learning and memory in non-transgenic mice without affecting total brain cholesterol and amyloid-beta levels.

 Tutkijat ovat myös osoittaneet, että simvastatiinilla on kykyä lisätä LTP:tä  ( muistiinpainamista) (pitkäaikaispotentiaalia)  aivojen hippokampin  CA1 alueessa mekanismilla, joka  välittyy PI-3K/Akt aktivaatiolla  LTP:n induktion aikana. Otsikon tutkimus tehtiin, jota voitaisiin paremmin ymmärtää, millä molekulaarisella  mekanismilla Simvastatiini indusoi LTP:n lisääntymää.

More recently, we demonstrated the ability of SV to enhance long-term potentiation (LTP) in the CA1 region of the hippocampus in slices from wild-type C57BL/6 mice via a mechanism dependent upon phosphatidylinositol 3-kinase (PI3-K)/Akt activation during LTP induction.
 The present study was conducted to better understand the molecular mechanisms underlying SV-induced enhancement of LTP.

Erityisesti havaittiin, että  kun estettiin isoprenoidien  aineenvaihdunnallisten välituotteiden tuotanto kolesterolin biosynteesiprosessissa , triggeröityi esiin  alavirtatapahtumia, jotka johtivat LTP:n lisääntymiseen. 

Specifically, it was found that inhibiting production of isoprenoid intermediates in the biosynthetic pathway for cholesterol triggers the downstream events leading to enhanced LTP.

Mielenkiintoinen havaitno oli myös , että kaksi isoprenoidivälituotetta saattoi omata aivan erilaiset vaikutukset.  FPP ( farnesyyl-PPi)   molekyylin lisääminen poisti simvastatiinin  LTP-:tä lisäävän vaikutuksen. Muta  Geranylgeranyl-PPI lisäys ei aiheuttanut sellaista.

Interestingly, two major isoprenoid intermediates exhibit differential effects. Replenishment of farnesyl pyrophosphate, but not geranylgeranyl pyrophosphate, abolished the LTP-enhancing ability of SV.

Paralleelisti tämän lydön kanssa  estämällä farnesylaatio , mutta ei geranylgeranylaatiota,  saatiin palautettua  LTP:n lisääntyminen, jota simvastatiini pystyi aiheuttamaan. 

In parallel to this finding, inhibiting farnesylation, but not geranylgeranylation, replicated the enhancement of LTP caused by SV. 

Ja lopuksi farnesylaation esto edisti Akt- aktivaatiota LTP-  induktio faasin aikana
Finally, inhibiting farnesylation promotes the activation of Akt during the induction phase. 

Yhteenvetona Simvastatiini lisää hippokampoin CA1 alueen  LTP:tä moduloimalla isoprenylaatiosta-riippuvia  molekulaarisia  teitä  farnesyylitransferaasientsyymistä alaspäin. Nämä löydöt auttavat identifioimaan uusia terapeuttisia aineita, jotka moduloivat synaptisia ja kognitiivisia funktioita.

 Together, these results suggest that SV enhances LTP in CA1 by modulating    isoprenylation-dependent molecular pathways,  downstream of farnesyl transferase. These findings will aid in the identification of novel therapeutic targets that modulate synaptic and cognitive function. 

(V) Alendronaatti on FPPS estäjä., FOSAMAX , muistuttaa PPi , mutta ei estä mineralisoitumista.