LÄHDE: CELL BIOLOGY: IP7 Debut in Insulin Release
Shinya Nagamatsu and Mica Ohara-ImaizumiAn inositol compound determines the capacity of the pancreas to release insulin and may function similarly in other secretory cells.
söndag 14 februari 2010
tisdag 5 januari 2010
FOSFAATIN HIENOSÄÄTÖ. Fosfaatin ongelma.
Kehon fosforin hienosäätömekanismin salat alkavat saada hahmoa
Mitä fosforista on opetettu ravintotieteen allalla. Kts tiedot 2004 NNR laitoksesta:
1. Toistoa vanhasta tiedosta:
LÄHDE NNR2004 ISBN 92-893-1062-6 Luku 30 Ss 323-5.
Fosfaatti P
(1). Suositukset.
(2). Fysiologia ja aineenvaihdunta
(3). Suositeltu tarve ja saanti
(4). Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys
(5). Fosforin lähteet ravinnossa ja fosforin saanti
Suomen Kansanterveyslaitoksen elintarviketaulukoista www.fineli.fi
(1). Suositukset FOSFORIN saannista
Naisten suositeltu fosforin saanti on 600 mg päivässä. Keskimääräinen tarve heillä on 450 mg päivässä. Alin saanti on tasoa 300 mg.
Miesten suositeltu fosforin saanti on 600 mg päivässä. Keskimääräinen tarve on 450 mg. Alin saanti on tasoa 300 mg.
2-5 vuotiaitten lasten fosforin suositeltu saanti on 470 mg.
6-9 vuotiaitten lasten suositeltu saanti on 540 mg.
10-13 vuotiaitten lasten suositeltu saanti on 700 mg.
(2) FOSFORIA on runsaasti kehossa ja suurin määrä sitä esiintyy luustossa hydroksiapatiittina. Pehmeässä kudoksessa fosfori on lähinnä fosfaattiryhminä sitoutuneena orgaanisiin yhdistyksiin.
FOSFORIN fysiologia ja aineenvaihdunta
FOSFORIN (P) IMEYTYMINEN tapahtunee monella mekanismilla osittain liittyneenä kalsiumin (Ca) aineenvaihduntaan. Dieetin orgaaniset fosfaattiyhdisteet hydrolysoituvat, joten imeytyessään fosfori on useimmiten epäorgaanisena fosfaattina (Pi, inorganic phosphate). Fosforin imeytyminen aikuisella on 55-70 –prosenttista(%) ja vauvoilla sekä muilla lapsilla imeytyy 65 - 90 % fosforista. Mutta huonosti liukenevistä fosforiyhdisteistä, kuten fytiinistä (IP6), arvioidaan imeytymisen olevan edellämainittua alempaa.
NÄYTTÄÄ PUUTTUVAN SELLAINEN SOPEUTUMISMEKANISMI, JOLLA KEHO VOISI PARANTAA FOSFAATIN IMEYTTÄMISTÄÄN SAANNIN OLLESSA MATALA, näin arvellaan vuonna 2004.
PLASMAN fosforipitoisuudet ovat jokseenkin vakioiset (0.8 -1.4 mmol litrassa) ja säätyvät munuaisen kautta tapahtuvalla erityksellä.
VITAMIINI D-status vaikuttaa imeytymiseen. Kalsitrioli (D3) lisää ja sen vähentymä alentaa fosforin imeytymistä.
HYDROKSIAPATIITTI sisältää kalkkia ja fosforia suhteessa 1:2. Se on luuston kaikkein tärkein epäorgaaninen osa.
SOLUNSISÄINEN FOSFORI omaa luustotehtäviensä lisäksi tärkeän solunsisäisen säätelijän osan. Sitä kuuluu osana kaikkien biokemiallisten pääluokkien yhdisteisiin (siis fosfaattia on proteiineissa, hiilihydraateissa, lipideissä, vitamiineissa, suoloissa).
FOSFORYLAATIOT ja ENTSYYMIT fosforylaasit, fosfokinaasit PKs) siirtelevät fosfaattiryhmiä ja lisäävät niitä molekyyliin. Sokerien aktivoituminen on liittymistä fosfaatteihin.
DEFOSFORYLAATIOT ( ja ENTSYYMIT fosfataasit) siirtelevät myös fosfaattiryhmiä, ne poistavat fosfaatteja kohdemolekyyleistä.
Aineenvaihdunnallisten tapahtumien keskeisiä ilmiöitä ovat fosforylaatio-defosforylaatioreaktiot ja niihin tarvittava energia saadaan energiapitoisista fosforisidoksista, joita on esim, ATP ja kreatiinifosfaatti CrP. (Tässä vaiheessa 2004 ei tarkemmin puhuta korkea-energisista inositolipyrofosfaateista IPPs vielä mitään)
PUSKURITOIMINTA. Fosforiyhdisteillä on säätelytehtävää myös solujen välisessä ja solujen sisäisessä happo-emästasapainossa.
RAKENTEISSA fosforia esiintyy fosfolipideissä (PL), jotka ovat useimpien biologisten kalvojen pääkomponentteja, sekä nukleotideissa (A, T, G, C, U) ja nukleiinihapoissa (DNA, RNA). ( Tässä ei vielä hahmoteta erikseen Inositolifosfaattien IPx ja fosfoinositideien PI ja energisten IPP keskistä sykliä).
Pi, INORGAANINEN FOSFAATTI, (Inorganic Phosphor)
Hyvin vähäinen, mutta sitä tärkeämpi kehon fosforin esiintymismuoto on inorgaaninen fosfaatti Pi. FOSFORIN PUUTETTA on todettu vain ennenaikaisilla vauvoilla, riittämättömän suonensisäisen ravitsemuksen (TPN) aikana, anorexiapotilailla, alumiinihydroksidia (Al (OH)3) happovaivoihinsa ( antacida-lääkkeenä) saavilla, koska Al(OH)3 sitoo fosforia estäen sen imeytymistä.
FOSFORIN PUUTTEEN OIREET OVAT
lihasheikkous, ruokahalun puute (anorexia), pahoinvointi (nausea), luuston kalkin irtoama (decalsifikaatio).
(4) FOSFAATIN SUURISTA ANNOKSISTA JA MYRKYLLISYYDESTÄ
Terveillä aikuisilla esiintyvä tehokas kehon fosforia säätelevä munuaiseritys estää fosforin kertymiä. Sairaustiloissa kuitenkin havaitaan pehmytosakudosten kalkkiintumisia plasman kalsiumpitoisuuksien ollessa pitkään koholla.
AKUUTTI HYPERFOSFATEMIA Akuutti liian korkea fosforinpitoisuus veressä johtaa seerumin kalkkipitoisuuden laskuun (hypokalsemiaan) ja samalla kramppeihin.
Ca: P SUHDE. Kalsiumin ja fosforin välinen suhde on kriittisempää vauvoilla eikä suhteen tulisi nousta yli tason 0.9:1 - 1.7:1 (mmol: mmol). Aikuiselle korkein siedettävä fosforin saanti on noin 70 mg painokiloa kohden. US FNB määrittelee aikuiselle fosforin siedettävän ylärajan (Tolerable Upper Intake, TOI) joka on 4000 mg päivässä ( siis neljä grammaa).
EU SCF ei ole vielä asettanut tällaista fosforin saannin siedettävyyden ylärajaa.
NNR komitea on ollut tietoinen kansainvälisestä kiistelystä, mikä liittyy siihen, onko kalsiumin ja fosforin suhde ravinnossa kliinisesti merkittävä vai ei. Nykyinen US-suositus kumosi sellaisen suhteen merkityksen muiden taas kyseenalaistaessa tehdyn johtopäätöksen.
Muuan erityinen pohdinnan aihe on myös, voisiko vahvafosforinen vähäkalkkinen ravinto olla syynä ihmisten hypokalsemialle ja /tai sekundaariselle hyperparatyreoidismille ja täten osaltaan vaikuttaa osteoporoosin kasvavaa prevalenssia monissa länsivaltiossa.
FOSFORIPITOISET RAVINTOLISÄT ruoan prosessoimisissa saattavat koitua jollakin yksilöillä merkitseviin määriin, mutta asian fysiologisesta tai kliinisestä merkityksestä taas on vain rajoitetua tietämystä.
(5). Fosforin lähteet ravinnossa ja fosforin saanti
FOSFORI Melkein kaikissa elintarvikeryhmissä on fosforia, lähinnä fosfaatteina ja usein proteiinipitoisuuteen korreloivana.(Tämän huomaa esim. varsinkin eräät munuaispotilaat, joiden tulisi rajoittaa fosfaatin saantia)
FYTIINI, INOSITOLIHEKSAFOSFAATTI (IP6)
Viljojen ja palkohedelmien fosforipitoisuudet ovat melkoisia ja esiintymismuotona on inositoliheksafosfaatit (fytiini). Siinä voi olla mahdollisesti vähemmän saatavilla olevaa muotoa.
RAVINTOLISÄT Ravintolisinä käytetään fosforiyhdisteitä, esim niiden vettä sitovien ominaisuuksien takia.
POHJOISMAINEN RAVINTO
Pohjoismainen ravinto sisältää fosforia energiatiheytenä ilmaisten 1500-2000 mg fosforia / 10 MJ ( 2380 kcal)."
2 (Omaa tekstiä) NYKYVAIHEESTA
Tuskin varsinaista ravintoperäistä fosforin puutetta ihmiskunnassa koskaan esiintyy, mutta sen aineenvaihdunta kehossa on altis häiriöille monissa kudoksissa ja solutyypeissä. Tämän takia on arvokasta lisätietoa tullut viime vuosina fosfaatin kehon sisäisestä säätymisestä ja inositolifosfaattijärjestelmän osuudesta siinä.
Uusia tutkimustietoja on kuin tähtiä taivaalla ja uusia keksitään lisää, mutta otan tämän yhden koska siinä viitataan asian tuntemattomaan seikkaan, fosfaatin pitoisuuden solusäätöön.
Esimerkki Detalji
FOSFAATIN GENEETTISESTÄ HIENOSÄÄTELYSTÄ ja INOSITOLIPYROFOSFAATTIEN (IPP) alueesta.
LÄHDE
1. Philip W. Majerus* A Discrete Signaling Function for an Inositol Pyrophosphate. ci. STKE, 11 December 2007 Vol. 2007, Issue 416, p. pe72[DOI: 10.1126/stke.4162007pe72]Division of Hematology, Washington University School of Medicine, 660 South Euclid, St. Louis, MO 63110, USA.
Suomennosta abstraktista _Abstract:
(1) Inositolipyrofosfaatit (IPP) ovat viime aikoihin asti ollet tehtäviltään määrittämättömiä kehomolekyylejä. Tiede- nimisessä julkaisussa on ollut äskettäin pari artikkelia, joissa on selkeästi määritelty IP7 pyrofosfaatin funktio. Se on IPP molekyyli, jossa on vain yksi pyrofosfaatti. (PP-IP5) Tätä on hiivasolussa koodaamassa geeni Vip1.
(2) Tämä Tämä IP7 pyrofosfaattimuodon PP molekyyli on joko 4 tai 6 asemassa ja sellaista muotoa tarvitaan Cykliini-Cdk inaktivoimiseen tekijöissä Pho80, Pho81 ja Pho85. Kun nyt kinaasi estyy, se aiheuttaa, että tapahtuu tumaan translokoituminen tekijässä Ph4 ja se on taas transkriptiotekijä, joka edistää niiden geenien ilmenemistä, joita tarvitaan fosfaatin assimiloimiseen ( sulauttamiseen) tilanteessa kun on matala fosfaattipitoisuus. Jos solukasvu tapahtuu matalassa fosfaattipitoisuudessa, tätä IP7 muotoa kertyy, akkumuloituu, ja tämä taas johtaa niiden geenien ilmenemiseen, jotka osallistuvat tärkeän fosfaatin hankkimiseen.
(1) Inositol pyrophosphates were, until recently, without clearly defined functions. Two recent papers in Science have now clearly defined a function for an IP7 pyrophosphate (inositol hexaphosphate with one pyrophosphate) that is the product of the enzyme encoded by the Vip1 gene in Saccharomyces cerevisiae.
(2) This IP7 with a pyrophosphate tentatively assigned to be on either the 4 or 6 position is a cofactor that is required for inactivating the cyclin–cyclin-dependent kinase complex of Pho80, Pho81, and Pho85. Inhibition of the kinase results in the nuclear translocation of Pho4, which is a transcription factor that promotes expression of genes required for phosphate assimilation under conditions of low phosphate.
When grown in low-phosphate media, IP7 accumulates, which leads to the expression of genes involved in the acquisition of phosphate.
www.nature.com/nature/journal/v461/n7261/images/nature08449-i1.0.jpg
3. ARVELUNI
Tässä tulee mieleen myös sekin, että tietyissä lisääntyvissä kansantaudeissa ongelmat ovat (myös) fosfaatin alueella, mutta sen poikkeavan saostuman, fosfaattiaggrekaattien ja toisaalta tarpeellisten fosforylaatioitten estymän alueella, joten yhä enemmän tullaan keskittymään fosfaatin aineenvaihdunnan integratiivisiin seikkoihin. Siis fosfaaatiaineenvaihdunta täytyy hahmottaa ja saada "irtautumaan" normaaliksi milloin mistäkin jumittumisesta. Tuskin muuten on tautia, missä ongelmaan ei liity fosfaatti. Fosfaatista voi olla funktionaalinen puute miljöössä, missä on ylen paljon fosfaattiaggrekaattia. Fosfaatin oikea suuntaus pois toxiselta tieltä on sen ihmiskehossa luuhun ja matriksiin suuntautuva tie ja vapaa säätelevä mnuaiseritys,joten ensiapu fosfaattiaineenvaihdunnan oikeaan suuntaamiseen on liikunta, raikas ilma, hyvä hengitys ja riittävän puhdas vesi. perusfysiologian oikaisijat. Jos ei kerran päivässä hiki nouse pintaan jostain liikunnasta tai työstä, niin liikuntaa on liian vähän.
5.1.2010 14:10 Päivitystä 7.2. 2015.
Mitä fosforista on opetettu ravintotieteen allalla. Kts tiedot 2004 NNR laitoksesta:
1. Toistoa vanhasta tiedosta:
LÄHDE NNR2004 ISBN 92-893-1062-6 Luku 30 Ss 323-5.
Fosfaatti P
(1). Suositukset.
(2). Fysiologia ja aineenvaihdunta
(3). Suositeltu tarve ja saanti
(4). Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys
(5). Fosforin lähteet ravinnossa ja fosforin saanti
Suomen Kansanterveyslaitoksen elintarviketaulukoista www.fineli.fi
(1). Suositukset FOSFORIN saannista
Naisten suositeltu fosforin saanti on 600 mg päivässä. Keskimääräinen tarve heillä on 450 mg päivässä. Alin saanti on tasoa 300 mg.
Miesten suositeltu fosforin saanti on 600 mg päivässä. Keskimääräinen tarve on 450 mg. Alin saanti on tasoa 300 mg.
2-5 vuotiaitten lasten fosforin suositeltu saanti on 470 mg.
6-9 vuotiaitten lasten suositeltu saanti on 540 mg.
10-13 vuotiaitten lasten suositeltu saanti on 700 mg.
(2) FOSFORIA on runsaasti kehossa ja suurin määrä sitä esiintyy luustossa hydroksiapatiittina. Pehmeässä kudoksessa fosfori on lähinnä fosfaattiryhminä sitoutuneena orgaanisiin yhdistyksiin.
FOSFORIN fysiologia ja aineenvaihdunta
FOSFORIN (P) IMEYTYMINEN tapahtunee monella mekanismilla osittain liittyneenä kalsiumin (Ca) aineenvaihduntaan. Dieetin orgaaniset fosfaattiyhdisteet hydrolysoituvat, joten imeytyessään fosfori on useimmiten epäorgaanisena fosfaattina (Pi, inorganic phosphate). Fosforin imeytyminen aikuisella on 55-70 –prosenttista(%) ja vauvoilla sekä muilla lapsilla imeytyy 65 - 90 % fosforista. Mutta huonosti liukenevistä fosforiyhdisteistä, kuten fytiinistä (IP6), arvioidaan imeytymisen olevan edellämainittua alempaa.
NÄYTTÄÄ PUUTTUVAN SELLAINEN SOPEUTUMISMEKANISMI, JOLLA KEHO VOISI PARANTAA FOSFAATIN IMEYTTÄMISTÄÄN SAANNIN OLLESSA MATALA, näin arvellaan vuonna 2004.
PLASMAN fosforipitoisuudet ovat jokseenkin vakioiset (0.8 -1.4 mmol litrassa) ja säätyvät munuaisen kautta tapahtuvalla erityksellä.
VITAMIINI D-status vaikuttaa imeytymiseen. Kalsitrioli (D3) lisää ja sen vähentymä alentaa fosforin imeytymistä.
HYDROKSIAPATIITTI sisältää kalkkia ja fosforia suhteessa 1:2. Se on luuston kaikkein tärkein epäorgaaninen osa.
SOLUNSISÄINEN FOSFORI omaa luustotehtäviensä lisäksi tärkeän solunsisäisen säätelijän osan. Sitä kuuluu osana kaikkien biokemiallisten pääluokkien yhdisteisiin (siis fosfaattia on proteiineissa, hiilihydraateissa, lipideissä, vitamiineissa, suoloissa).
FOSFORYLAATIOT ja ENTSYYMIT fosforylaasit, fosfokinaasit PKs) siirtelevät fosfaattiryhmiä ja lisäävät niitä molekyyliin. Sokerien aktivoituminen on liittymistä fosfaatteihin.
DEFOSFORYLAATIOT ( ja ENTSYYMIT fosfataasit) siirtelevät myös fosfaattiryhmiä, ne poistavat fosfaatteja kohdemolekyyleistä.
Aineenvaihdunnallisten tapahtumien keskeisiä ilmiöitä ovat fosforylaatio-defosforylaatioreaktiot ja niihin tarvittava energia saadaan energiapitoisista fosforisidoksista, joita on esim, ATP ja kreatiinifosfaatti CrP. (Tässä vaiheessa 2004 ei tarkemmin puhuta korkea-energisista inositolipyrofosfaateista IPPs vielä mitään)
PUSKURITOIMINTA. Fosforiyhdisteillä on säätelytehtävää myös solujen välisessä ja solujen sisäisessä happo-emästasapainossa.
RAKENTEISSA fosforia esiintyy fosfolipideissä (PL), jotka ovat useimpien biologisten kalvojen pääkomponentteja, sekä nukleotideissa (A, T, G, C, U) ja nukleiinihapoissa (DNA, RNA). ( Tässä ei vielä hahmoteta erikseen Inositolifosfaattien IPx ja fosfoinositideien PI ja energisten IPP keskistä sykliä).
Pi, INORGAANINEN FOSFAATTI, (Inorganic Phosphor)
Hyvin vähäinen, mutta sitä tärkeämpi kehon fosforin esiintymismuoto on inorgaaninen fosfaatti Pi. FOSFORIN PUUTETTA on todettu vain ennenaikaisilla vauvoilla, riittämättömän suonensisäisen ravitsemuksen (TPN) aikana, anorexiapotilailla, alumiinihydroksidia (Al (OH)3) happovaivoihinsa ( antacida-lääkkeenä) saavilla, koska Al(OH)3 sitoo fosforia estäen sen imeytymistä.
FOSFORIN PUUTTEEN OIREET OVAT
lihasheikkous, ruokahalun puute (anorexia), pahoinvointi (nausea), luuston kalkin irtoama (decalsifikaatio).
(4) FOSFAATIN SUURISTA ANNOKSISTA JA MYRKYLLISYYDESTÄ
Terveillä aikuisilla esiintyvä tehokas kehon fosforia säätelevä munuaiseritys estää fosforin kertymiä. Sairaustiloissa kuitenkin havaitaan pehmytosakudosten kalkkiintumisia plasman kalsiumpitoisuuksien ollessa pitkään koholla.
AKUUTTI HYPERFOSFATEMIA Akuutti liian korkea fosforinpitoisuus veressä johtaa seerumin kalkkipitoisuuden laskuun (hypokalsemiaan) ja samalla kramppeihin.
Ca: P SUHDE. Kalsiumin ja fosforin välinen suhde on kriittisempää vauvoilla eikä suhteen tulisi nousta yli tason 0.9:1 - 1.7:1 (mmol: mmol). Aikuiselle korkein siedettävä fosforin saanti on noin 70 mg painokiloa kohden. US FNB määrittelee aikuiselle fosforin siedettävän ylärajan (Tolerable Upper Intake, TOI) joka on 4000 mg päivässä ( siis neljä grammaa).
EU SCF ei ole vielä asettanut tällaista fosforin saannin siedettävyyden ylärajaa.
NNR komitea on ollut tietoinen kansainvälisestä kiistelystä, mikä liittyy siihen, onko kalsiumin ja fosforin suhde ravinnossa kliinisesti merkittävä vai ei. Nykyinen US-suositus kumosi sellaisen suhteen merkityksen muiden taas kyseenalaistaessa tehdyn johtopäätöksen.
Muuan erityinen pohdinnan aihe on myös, voisiko vahvafosforinen vähäkalkkinen ravinto olla syynä ihmisten hypokalsemialle ja /tai sekundaariselle hyperparatyreoidismille ja täten osaltaan vaikuttaa osteoporoosin kasvavaa prevalenssia monissa länsivaltiossa.
FOSFORIPITOISET RAVINTOLISÄT ruoan prosessoimisissa saattavat koitua jollakin yksilöillä merkitseviin määriin, mutta asian fysiologisesta tai kliinisestä merkityksestä taas on vain rajoitetua tietämystä.
(5). Fosforin lähteet ravinnossa ja fosforin saanti
FOSFORI Melkein kaikissa elintarvikeryhmissä on fosforia, lähinnä fosfaatteina ja usein proteiinipitoisuuteen korreloivana.(Tämän huomaa esim. varsinkin eräät munuaispotilaat, joiden tulisi rajoittaa fosfaatin saantia)
FYTIINI, INOSITOLIHEKSAFOSFAATTI (IP6)
Viljojen ja palkohedelmien fosforipitoisuudet ovat melkoisia ja esiintymismuotona on inositoliheksafosfaatit (fytiini). Siinä voi olla mahdollisesti vähemmän saatavilla olevaa muotoa.
RAVINTOLISÄT Ravintolisinä käytetään fosforiyhdisteitä, esim niiden vettä sitovien ominaisuuksien takia.
POHJOISMAINEN RAVINTO
Pohjoismainen ravinto sisältää fosforia energiatiheytenä ilmaisten 1500-2000 mg fosforia / 10 MJ ( 2380 kcal)."
2 (Omaa tekstiä) NYKYVAIHEESTA
Tuskin varsinaista ravintoperäistä fosforin puutetta ihmiskunnassa koskaan esiintyy, mutta sen aineenvaihdunta kehossa on altis häiriöille monissa kudoksissa ja solutyypeissä. Tämän takia on arvokasta lisätietoa tullut viime vuosina fosfaatin kehon sisäisestä säätymisestä ja inositolifosfaattijärjestelmän osuudesta siinä.
Uusia tutkimustietoja on kuin tähtiä taivaalla ja uusia keksitään lisää, mutta otan tämän yhden koska siinä viitataan asian tuntemattomaan seikkaan, fosfaatin pitoisuuden solusäätöön.
Esimerkki Detalji
FOSFAATIN GENEETTISESTÄ HIENOSÄÄTELYSTÄ ja INOSITOLIPYROFOSFAATTIEN (IPP) alueesta.
LÄHDE
1. Philip W. Majerus* A Discrete Signaling Function for an Inositol Pyrophosphate. ci. STKE, 11 December 2007 Vol. 2007, Issue 416, p. pe72[DOI: 10.1126/stke.4162007pe72]Division of Hematology, Washington University School of Medicine, 660 South Euclid, St. Louis, MO 63110, USA.
Suomennosta abstraktista _Abstract:
(1) Inositolipyrofosfaatit (IPP) ovat viime aikoihin asti ollet tehtäviltään määrittämättömiä kehomolekyylejä. Tiede- nimisessä julkaisussa on ollut äskettäin pari artikkelia, joissa on selkeästi määritelty IP7 pyrofosfaatin funktio. Se on IPP molekyyli, jossa on vain yksi pyrofosfaatti. (PP-IP5) Tätä on hiivasolussa koodaamassa geeni Vip1.
(2) Tämä Tämä IP7 pyrofosfaattimuodon PP molekyyli on joko 4 tai 6 asemassa ja sellaista muotoa tarvitaan Cykliini-Cdk inaktivoimiseen tekijöissä Pho80, Pho81 ja Pho85. Kun nyt kinaasi estyy, se aiheuttaa, että tapahtuu tumaan translokoituminen tekijässä Ph4 ja se on taas transkriptiotekijä, joka edistää niiden geenien ilmenemistä, joita tarvitaan fosfaatin assimiloimiseen ( sulauttamiseen) tilanteessa kun on matala fosfaattipitoisuus. Jos solukasvu tapahtuu matalassa fosfaattipitoisuudessa, tätä IP7 muotoa kertyy, akkumuloituu, ja tämä taas johtaa niiden geenien ilmenemiseen, jotka osallistuvat tärkeän fosfaatin hankkimiseen.
(1) Inositol pyrophosphates were, until recently, without clearly defined functions. Two recent papers in Science have now clearly defined a function for an IP7 pyrophosphate (inositol hexaphosphate with one pyrophosphate) that is the product of the enzyme encoded by the Vip1 gene in Saccharomyces cerevisiae.
(2) This IP7 with a pyrophosphate tentatively assigned to be on either the 4 or 6 position is a cofactor that is required for inactivating the cyclin–cyclin-dependent kinase complex of Pho80, Pho81, and Pho85. Inhibition of the kinase results in the nuclear translocation of Pho4, which is a transcription factor that promotes expression of genes required for phosphate assimilation under conditions of low phosphate.
When grown in low-phosphate media, IP7 accumulates, which leads to the expression of genes involved in the acquisition of phosphate.
www.nature.com/nature/journal/v461/n7261/images/nature08449-i1.0.jpg
3. ARVELUNI
Tässä tulee mieleen myös sekin, että tietyissä lisääntyvissä kansantaudeissa ongelmat ovat (myös) fosfaatin alueella, mutta sen poikkeavan saostuman, fosfaattiaggrekaattien ja toisaalta tarpeellisten fosforylaatioitten estymän alueella, joten yhä enemmän tullaan keskittymään fosfaatin aineenvaihdunnan integratiivisiin seikkoihin. Siis fosfaaatiaineenvaihdunta täytyy hahmottaa ja saada "irtautumaan" normaaliksi milloin mistäkin jumittumisesta. Tuskin muuten on tautia, missä ongelmaan ei liity fosfaatti. Fosfaatista voi olla funktionaalinen puute miljöössä, missä on ylen paljon fosfaattiaggrekaattia. Fosfaatin oikea suuntaus pois toxiselta tieltä on sen ihmiskehossa luuhun ja matriksiin suuntautuva tie ja vapaa säätelevä mnuaiseritys,joten ensiapu fosfaattiaineenvaihdunnan oikeaan suuntaamiseen on liikunta, raikas ilma, hyvä hengitys ja riittävän puhdas vesi. perusfysiologian oikaisijat. Jos ei kerran päivässä hiki nouse pintaan jostain liikunnasta tai työstä, niin liikuntaa on liian vähän.
5.1.2010 14:10 Päivitystä 7.2. 2015.
lördag 12 december 2009
Inositolifosfaattikoodi, IP code
JC Otto, P Kelly, ST Chiou, JD York Alterations in an inositol phosphate code through synergistic activation of a G protein an Proc Natl Acad Sci U S A (2007) 0:
http://www.gproteins.com/showabstract.php?pmid=17895383
Nisäkkäissä moni solustimulus herättää vasteen G-proteiinin kautta aktivoimalla PLC-entsyymin (fosfolipaasiC) ja se johtaa lipidijohdannasten inositoli 1,4,5-trifosfaattien(IP3) tuotantoon.
Vaikka on hyvin varmistettua, että IP3 voi konvertoitua lukuisiksi inositolifosfaateiksi(IPs) ja pyrofosfaateiksi(PP-IPs) jopa kuuden inositolifosfaattikinaasiluokan (IPKs) kautta, ei olla selvillä siitä, vaikuttaako G-proteiinisignalointi näihin metaboliitteihin.
Tässä artikkelissa tutkijat raportoivat, että Galphaq aktivaatio johtaa vahvaan IP3-stimulaatioon, josta seuraa IP8 muotoon johtava aineenvaihdunta
Jotta saataisin havainnoitua näitä teitä, käytettiin geneettistä häirintää IP-homeostaasiin.
Kun kytketiiniin konstitutionaalisesti aktiivi GalphaqQL ja yksi tai useampi IPK-geenituotteista
ne generoivat synergistisesti dramaattisia muutoksia intrasllulaarisissa IP-välittäjäaine-käyttäytymisissä.
Moni erillinen IP-profiili havainnoitiin eri IPK-kombinaation ilmentymisessä ja siihen kuului muutokset aiemmin aliarvioiduissa IP5 ja IP6-altaissa - niitä oli nimittäin pidetty aiemmin stabiileina metaboliitteina.
Tutkijoitten tiedot linkkivät trimeerisen G-proteiinin aktivaation erittäin runsaaseen metaboliittimäärään IP3:sta eteenpäin ja tarjoaa raamityön jossa oletetaan. että soluilla on koneistoa tuotta IPK.sta riippuva IP-koodi.
Our data link the activation of a trimeric G protein to a plethora of metabolites downstream of IP3 and provide a framework for suggesting that cells possess the machinery to produce an IPK-dependent IP code.
Tutkijat edellyttävät, tosin eivät osoita asiaa, että agonistin indusoimat muutokset sellaisessa koodissa voisivat teoreettisesti ottaen pystyä lisäämään kompleksia signalointia ja sen spesifisyyttä. Organismin kehittymiselle ja solujen adaptaatiolle essentiellit IPK entsyymien tehtävät täsmäävät tutkijoitten hypoteesiin siitä, että on olemassa signaaliteissä relevantti IP koodi.
Kommenttini: Aikoinaan kun pyrin biomedisiiniseen tutkijakouluun täällä Göteborgissa ja sitten sen sijaan pääsin lukemaan dietetiikkaa, halusin tehdä glyserolin aineenvaihdunnasta, sen fosforyloitumisongelmista ja sitemmin fytiinistä (IP6) erään projektin. Mutta nyt näyttää siltä että tuhannet tiedemiehet ovat fytiinin ja kaikkien inositolien koodin IP Cods) kimpussa, joten saan tyytyä vain kirjoitatmaan heidän löytöjään muistiin tähän blogiin. Nobelikin tuli telomeereistä, joita pitää kunnossa osaltaan inositolien fosfaattirikkaasta tuotteesta peräisin oleva uudistusenergia. Fosfaattien aineenvaihdunta on hyvin laaja alue. Fytiinistä ajattelin vain elintarviketekniikan puolista osuutta: elintarviketaulukon tekemistä tulevaista dietääristä, myös fytiinin(inositolin) kattavaa taulukkoa suunnitellen, koska pidän inositolirengasta essentiellinä, ravinnossa tulevana tekijänä.
http://www.gproteins.com/showabstract.php?pmid=17895383
Nisäkkäissä moni solustimulus herättää vasteen G-proteiinin kautta aktivoimalla PLC-entsyymin (fosfolipaasiC) ja se johtaa lipidijohdannasten inositoli 1,4,5-trifosfaattien(IP3) tuotantoon.
Vaikka on hyvin varmistettua, että IP3 voi konvertoitua lukuisiksi inositolifosfaateiksi(IPs) ja pyrofosfaateiksi(PP-IPs) jopa kuuden inositolifosfaattikinaasiluokan (IPKs) kautta, ei olla selvillä siitä, vaikuttaako G-proteiinisignalointi näihin metaboliitteihin.
Tässä artikkelissa tutkijat raportoivat, että Galphaq aktivaatio johtaa vahvaan IP3-stimulaatioon, josta seuraa IP8 muotoon johtava aineenvaihdunta
Jotta saataisin havainnoitua näitä teitä, käytettiin geneettistä häirintää IP-homeostaasiin.
Kun kytketiiniin konstitutionaalisesti aktiivi GalphaqQL ja yksi tai useampi IPK-geenituotteista
ne generoivat synergistisesti dramaattisia muutoksia intrasllulaarisissa IP-välittäjäaine-käyttäytymisissä.
Moni erillinen IP-profiili havainnoitiin eri IPK-kombinaation ilmentymisessä ja siihen kuului muutokset aiemmin aliarvioiduissa IP5 ja IP6-altaissa - niitä oli nimittäin pidetty aiemmin stabiileina metaboliitteina.
Tutkijoitten tiedot linkkivät trimeerisen G-proteiinin aktivaation erittäin runsaaseen metaboliittimäärään IP3:sta eteenpäin ja tarjoaa raamityön jossa oletetaan. että soluilla on koneistoa tuotta IPK.sta riippuva IP-koodi.
Our data link the activation of a trimeric G protein to a plethora of metabolites downstream of IP3 and provide a framework for suggesting that cells possess the machinery to produce an IPK-dependent IP code.
Tutkijat edellyttävät, tosin eivät osoita asiaa, että agonistin indusoimat muutokset sellaisessa koodissa voisivat teoreettisesti ottaen pystyä lisäämään kompleksia signalointia ja sen spesifisyyttä. Organismin kehittymiselle ja solujen adaptaatiolle essentiellit IPK entsyymien tehtävät täsmäävät tutkijoitten hypoteesiin siitä, että on olemassa signaaliteissä relevantti IP koodi.
Kommenttini: Aikoinaan kun pyrin biomedisiiniseen tutkijakouluun täällä Göteborgissa ja sitten sen sijaan pääsin lukemaan dietetiikkaa, halusin tehdä glyserolin aineenvaihdunnasta, sen fosforyloitumisongelmista ja sitemmin fytiinistä (IP6) erään projektin. Mutta nyt näyttää siltä että tuhannet tiedemiehet ovat fytiinin ja kaikkien inositolien koodin IP Cods) kimpussa, joten saan tyytyä vain kirjoitatmaan heidän löytöjään muistiin tähän blogiin. Nobelikin tuli telomeereistä, joita pitää kunnossa osaltaan inositolien fosfaattirikkaasta tuotteesta peräisin oleva uudistusenergia. Fosfaattien aineenvaihdunta on hyvin laaja alue. Fytiinistä ajattelin vain elintarviketekniikan puolista osuutta: elintarviketaulukon tekemistä tulevaista dietääristä, myös fytiinin(inositolin) kattavaa taulukkoa suunnitellen, koska pidän inositolirengasta essentiellinä, ravinnossa tulevana tekijänä.
Löytöjä 1995. PACAP ja inositolifosfaatit
DM Simeone, DI Yule, CD Logsdon, JA Williams Ca2+ signaling through secretagogue and growth factor receptors on pancreatic AR42J cells. Regul Pept (1995) 55: 197-206.
Intrasellulaarinen signalointi lisää solunsisäistä kalsiumia:
tämä havaittiin haiman AR42J soluista vasteena agonisteille, joiden reseptori oli G-proteiiniin kytketty: näitä olivat
cholecystokinin (CCK), bombesin, carbachol, substance P, pituitary adenylate cyclase activating peptide (PACAP), bradykinin, ATP, calcitonin gene related peptide (CGRP),
ja vasteena kasvutekijöille EGF ja FGF, joiden reseptorina ovat tyrosiinikinaasit.
Vaste kasvutekijöille oli vahvuudeltaan ja respondoivien solujen määrältä pienempi, mutta riippumaton solunulkoisesta kalsiumista Ca++.
CCK ja karbakoliini vaikuttivat huomattavat nousut inositolifosfaateissa(IPs), mutta niin ei vaikuttanut kasvutekijät.
Fosfolipaasi C-estäjä(PLC-inhibiittori , blokeerasi karbakoliini- ja EGF-vasteet.
Tyrosiinikinaasinestäjä(genesteiini) blokeerasi vasteen EGF:lle, mutta ei vastetta CCK:lle.
Nämä tiedot viitaavat kahdentyyppiseen mekanismiin ARn2J-soluissa.
Sekretagogit vaikuttivat niihin reseptoreihin, jotka olivat kytkeytyneet G-proteiineihin ja indusoivat suuret määrät inositolifosfaatin tuotantoa ja sitä seuraavaa intrasellulaarista kalsiumin mobilisoitumista.
Kasvutekijät vaikuttivat reseptoreihin, jotka signaloivat tyrosiinikinaasin aktiivisuuden välityksellä ja tuottivat tässä solutyypissä rajoitetuin määrin inositolifosfaattia ja pienemmän nousun solunsisäisessä kalsiumissa.
Intrasellulaarinen signalointi lisää solunsisäistä kalsiumia:
tämä havaittiin haiman AR42J soluista vasteena agonisteille, joiden reseptori oli G-proteiiniin kytketty: näitä olivat
cholecystokinin (CCK), bombesin, carbachol, substance P, pituitary adenylate cyclase activating peptide (PACAP), bradykinin, ATP, calcitonin gene related peptide (CGRP),
ja vasteena kasvutekijöille EGF ja FGF, joiden reseptorina ovat tyrosiinikinaasit.
Vaste kasvutekijöille oli vahvuudeltaan ja respondoivien solujen määrältä pienempi, mutta riippumaton solunulkoisesta kalsiumista Ca++.
CCK ja karbakoliini vaikuttivat huomattavat nousut inositolifosfaateissa(IPs), mutta niin ei vaikuttanut kasvutekijät.
Fosfolipaasi C-estäjä(PLC-inhibiittori , blokeerasi karbakoliini- ja EGF-vasteet.
Tyrosiinikinaasinestäjä(genesteiini) blokeerasi vasteen EGF:lle, mutta ei vastetta CCK:lle.
Nämä tiedot viitaavat kahdentyyppiseen mekanismiin ARn2J-soluissa.
Sekretagogit vaikuttivat niihin reseptoreihin, jotka olivat kytkeytyneet G-proteiineihin ja indusoivat suuret määrät inositolifosfaatin tuotantoa ja sitä seuraavaa intrasellulaarista kalsiumin mobilisoitumista.
Kasvutekijät vaikuttivat reseptoreihin, jotka signaloivat tyrosiinikinaasin aktiivisuuden välityksellä ja tuottivat tässä solutyypissä rajoitetuin määrin inositolifosfaattia ja pienemmän nousun solunsisäisessä kalsiumissa.
PACAP, ATP, AMP ja IP8
PACAP signaling
https://www1.qiagen.com/Geneglobe/PathwayView.aspx?pathwayID=341
Ihmisen endokrinologisen järjestelmän korkein adenylsyklaasi(AC) toiminta on PACAP, käpylisäketasossa.
Tämä on kaiken tasapainoisen metabolian avainkarttaa.
Circadinen rytmi, joka ylläpitää kehon oskillatoristen solujen oskillaatioitten alkuvoimaa valon ja pimeyden välisellä aaltoilulla, liittyy tähän järjestelmään ja tuottaa tehokasta aineenvaihduntaa, joka käyttää pimeyttä, lepoa, nukkumisaikaa , yötä, aineenvaihdunnalliseen toipumiseen.
Kun korjataan esim diabeettisuutta kehosta, tulee ottaa huomioon nämä seikat.
Ihmisen hyvinvointi riippuu tämän tason riittävästä energeettisestä tasapainosta.
https://www1.qiagen.com/Geneglobe/PathwayView.aspx?pathwayID=341
Ihmisen endokrinologisen järjestelmän korkein adenylsyklaasi(AC) toiminta on PACAP, käpylisäketasossa.
Tämä on kaiken tasapainoisen metabolian avainkarttaa.
Circadinen rytmi, joka ylläpitää kehon oskillatoristen solujen oskillaatioitten alkuvoimaa valon ja pimeyden välisellä aaltoilulla, liittyy tähän järjestelmään ja tuottaa tehokasta aineenvaihduntaa, joka käyttää pimeyttä, lepoa, nukkumisaikaa , yötä, aineenvaihdunnalliseen toipumiseen.
Kun korjataan esim diabeettisuutta kehosta, tulee ottaa huomioon nämä seikat.
Ihmisen hyvinvointi riippuu tämän tason riittävästä energeettisestä tasapainosta.
Solun energiatilan merkkinä IP8
Solun energiatila heijastuu IP8 tilanteeseen.
Energiatila valvoo bis-difosfoinositolitetrakisfosfaatin synteesiä itsenäisesti ja riippumatta AMP-aktivoidusta proteiinikinaasista
LÄHDE: K. Choi, E. Mollapour, J. H. Choi, S. B. Shears Cellular Energetic Status Supervises the Synthesis of Bis-Diphosphoinositol Tetrakisphosphate Independently of AMP-Activated Protein Kinase Mol. Pharmacol. 2008 74: 527-536.
shears(AT) niehs.nih.gov
ABSTRAKTI
Solut puolustavat aggressiivisesti adenosiininukleotiditasapainoaan; solunsisäiset biosensorit havaitsevat energiatilan vaihteluita ja kommunikoivat toisten soluverkostojen kanssa aloittaakseen sopeuttavia (adaptatiivisia) vasteita.
Tässä artikkelsisa tutkijat osoittavat eräitä uusia elementtejä tästä kommunikaatioprosessista. He osoittavat eräitten suosittujen farmakologisten työvälineitten aiheuttamien bioenergeetisten vaikutusten( alentuneen energiatilan) avulla, että tämä verkkotoiminta kompromisoituu energiatilan mukaan (tässä: energian puutteesta).
Kun soluja stimuloitiin AICAR:illa mikä simuloi kohonneita AMP-pitoisuuksia, aleni IP8 synteesi. IP8 on solunsisäinen signaali( rikasfosfaattinen molekyyli) joka fosforyloi proteiineja kinaaseista( entsyymeistä) riippumattomassa reaktiossa. AICAR vaikutus oli selektiivsesti typistävä. Muitten inositolifosfaattien( köyhempifosfaattisten) pitoisuudet eivät muuttuneet
Sensijaan tiedemiehet tekivät johtopäätöksen, että simuloitaessa adenosiininukleotiditasapainon itsensä heikkenemistä, estyi IP8-syntetisoituminen. Samaan viittaa oligomysiinillä tehdyt tutkimukset, nimittäin se myös kohottaa solun vähäfosfaattisen AMP:n tasoa ja selektiivisesti estää (rikkaan) IP8-synteesin vaikuttamatta muihin IP-muotoihin.
Lisäksi tutkijat osoittivat, että lyhytaikainen IP8-pitoisuuden nousu, mikä tapahtuu normaalisti hyperosmoottisessa stressissä, jäikin heikommaksi eräästä koe-aineesta nimeltä 2-(2-chloro-4-iodo-phenylamino)-N-cyclopropylmethoxy-3,4-difluoro-benzamide (PD184352). Tuota ainetta pidetään tyypillisenä mitogeenistä aktivoidun proteiinikinaasin(MEK) spesifisenä estäjänä. Mutta kun tutkittiinMEK:in vastaista siRNA:ta tai extrasellulaarisen signaalin säätelemää kinaasia havaittiin, että MAPK tie ei ollutkaan mukana asiassa. Sen sijaan tutkijat osoittivat, että IP8 synteesi estyi tuosta koeaineesta sen soluenergiatasapainoon tekemien nonspesifisten vaikutusten takia.
Kaksi muutakin MEK-estäjää tutkittiin ja niista tuli samat vaikutukset ja johtopäätökset. Tästä tutkijat päättelivät, että IP8-molekyylin pitoisuutta ja signalointivoimaa määrää solun adenosiininukleotidien tasapapino, mikä on merkitsevät uusi linkki signaloivien verkostojen ja bioenergeettisten verkostojen kesken.
We conclude that the levels and hence the signaling strength of [PP]2-InsP4 is supervised by cellular adenosine nucleotide balance, signifying a new link between signaling and bioenergetic networks.
Työntaustalla: This research was supported by the Intramural Research Program of the National Institutes of Health/National Institute of Environmental Health Sciences
Termejä:
Adenosiininukleotidejä ovat AMP, ADP, ATP
InsP7, PP-InsP5, diphosphoinositol pentakisphosphate;
[PP]2-InsP4, InsP8, bis-diphosphoinositol tetrakisphosphate;
InsP5, inositol pentakisphosphate;
InsP6, inositol hexakisphosphate;
AICAR, 5-aminoimidazole-4-carboxamide ribonucleoside;
AMPK, AMP-activated protein kinase;
GAPDH, glyceraldehyde 3-phosphate dehydrogenase;
PP-InsP4, diphosphoinositol tetrakisphosphate;
PPIP5K, PP-InsP5 kinase (E.C. 2.7.4.24),
ZMP, 5-amino-4-imidazolecarboxamide riboside monophosphate;
PD184352, 2-(2-chloro-4-iodo-phenylamino)-N-cyclopropylmethoxy-3,4-difluoro-benzamide;
MEK, mitogen-activated protein kinase kinase;
siRNA, small interfering RNA;
ERK, extracellular signal-regulated kinase;
HPLC, high-performance liquid chromatography;
U0126, 1,4-diamino-2,3-dicyano-1,4-bis(methylthio)butadiene;
PD98059, 2′-amino-3′-methoxyflavone.
Received December 21, 2007. Accepted May 6, 2008.
Energiatila valvoo bis-difosfoinositolitetrakisfosfaatin synteesiä itsenäisesti ja riippumatta AMP-aktivoidusta proteiinikinaasista
LÄHDE: K. Choi, E. Mollapour, J. H. Choi, S. B. Shears Cellular Energetic Status Supervises the Synthesis of Bis-Diphosphoinositol Tetrakisphosphate Independently of AMP-Activated Protein Kinase Mol. Pharmacol. 2008 74: 527-536.
shears(AT) niehs.nih.gov
ABSTRAKTI
Solut puolustavat aggressiivisesti adenosiininukleotiditasapainoaan; solunsisäiset biosensorit havaitsevat energiatilan vaihteluita ja kommunikoivat toisten soluverkostojen kanssa aloittaakseen sopeuttavia (adaptatiivisia) vasteita.
Tässä artikkelsisa tutkijat osoittavat eräitä uusia elementtejä tästä kommunikaatioprosessista. He osoittavat eräitten suosittujen farmakologisten työvälineitten aiheuttamien bioenergeetisten vaikutusten( alentuneen energiatilan) avulla, että tämä verkkotoiminta kompromisoituu energiatilan mukaan (tässä: energian puutteesta).
Kun soluja stimuloitiin AICAR:illa mikä simuloi kohonneita AMP-pitoisuuksia, aleni IP8 synteesi. IP8 on solunsisäinen signaali( rikasfosfaattinen molekyyli) joka fosforyloi proteiineja kinaaseista( entsyymeistä) riippumattomassa reaktiossa. AICAR vaikutus oli selektiivsesti typistävä. Muitten inositolifosfaattien( köyhempifosfaattisten) pitoisuudet eivät muuttuneet
Sensijaan tiedemiehet tekivät johtopäätöksen, että simuloitaessa adenosiininukleotiditasapainon itsensä heikkenemistä, estyi IP8-syntetisoituminen. Samaan viittaa oligomysiinillä tehdyt tutkimukset, nimittäin se myös kohottaa solun vähäfosfaattisen AMP:n tasoa ja selektiivisesti estää (rikkaan) IP8-synteesin vaikuttamatta muihin IP-muotoihin.
Lisäksi tutkijat osoittivat, että lyhytaikainen IP8-pitoisuuden nousu, mikä tapahtuu normaalisti hyperosmoottisessa stressissä, jäikin heikommaksi eräästä koe-aineesta nimeltä 2-(2-chloro-4-iodo-phenylamino)-N-cyclopropylmethoxy-3,4-difluoro-benzamide (PD184352). Tuota ainetta pidetään tyypillisenä mitogeenistä aktivoidun proteiinikinaasin(MEK) spesifisenä estäjänä. Mutta kun tutkittiinMEK:in vastaista siRNA:ta tai extrasellulaarisen signaalin säätelemää kinaasia havaittiin, että MAPK tie ei ollutkaan mukana asiassa. Sen sijaan tutkijat osoittivat, että IP8 synteesi estyi tuosta koeaineesta sen soluenergiatasapainoon tekemien nonspesifisten vaikutusten takia.
Kaksi muutakin MEK-estäjää tutkittiin ja niista tuli samat vaikutukset ja johtopäätökset. Tästä tutkijat päättelivät, että IP8-molekyylin pitoisuutta ja signalointivoimaa määrää solun adenosiininukleotidien tasapapino, mikä on merkitsevät uusi linkki signaloivien verkostojen ja bioenergeettisten verkostojen kesken.
We conclude that the levels and hence the signaling strength of [PP]2-InsP4 is supervised by cellular adenosine nucleotide balance, signifying a new link between signaling and bioenergetic networks.
Työntaustalla: This research was supported by the Intramural Research Program of the National Institutes of Health/National Institute of Environmental Health Sciences
Termejä:
Adenosiininukleotidejä ovat AMP, ADP, ATP
InsP7, PP-InsP5, diphosphoinositol pentakisphosphate;
[PP]2-InsP4, InsP8, bis-diphosphoinositol tetrakisphosphate;
InsP5, inositol pentakisphosphate;
InsP6, inositol hexakisphosphate;
AICAR, 5-aminoimidazole-4-carboxamide ribonucleoside;
AMPK, AMP-activated protein kinase;
GAPDH, glyceraldehyde 3-phosphate dehydrogenase;
PP-InsP4, diphosphoinositol tetrakisphosphate;
PPIP5K, PP-InsP5 kinase (E.C. 2.7.4.24),
ZMP, 5-amino-4-imidazolecarboxamide riboside monophosphate;
PD184352, 2-(2-chloro-4-iodo-phenylamino)-N-cyclopropylmethoxy-3,4-difluoro-benzamide;
MEK, mitogen-activated protein kinase kinase;
siRNA, small interfering RNA;
ERK, extracellular signal-regulated kinase;
HPLC, high-performance liquid chromatography;
U0126, 1,4-diamino-2,3-dicyano-1,4-bis(methylthio)butadiene;
PD98059, 2′-amino-3′-methoxyflavone.
Received December 21, 2007. Accepted May 6, 2008.
IP7 tekee nonentsymaattisen fosforylaation proteiineihin
LÄHDE: Science 306 (5704): 2101-2105
Adolfo Saiardi, Rashna Bhandari, Adam C. Resnick, Adele M. Snowman, Solomon H. Snyder
Phosphorylation of Proteins by Inositol Pyrophosphates (2004)
http://stke.sciencemag.org/cgi/content/abstract/sci;306/5704/2101
Inositolipyrofosfaatit IP7 ja IP8 sisältävät korkeaenergisiä pyrofosfaattisidoksia.
The inositol pyrophosphates IP7 and IP8 contain highly energetic pyrophosphate bonds.
"Vaikka niitä on havaittu monissa biologisissa funktioissa niiden molekulaarinen vaikutuskohta/kohdat ei(vät) ole ollut(olleet) selvillä aiemmin. Tässäkin artikkelissa kerrotaan yrityksistä löytää vaikutuskohtia.
Tutkijat käyttivät radioaktiivisella nuklidilla merkattua IP7 molekyyliä ja löysivät monien eukaryoottisten proteiinien fosforylaatioita.
He havaitsivat myös hiivan endogeenisen IP7 fosforyloivan endogeenisia proteiineja. Tämä IP7:n tekemä fosforylaatio on luonteeltaan nonentsymaattinen tapahtuma ja saattanee edustaa uutta (novel) intrasellulaarista signalointimekanismia."
(Kommenttini: Siis "energiakylpy" proteiinille, soveltuu varmaan hyvin suojaamaan kromosomaalista rakennetta ja korjaamaan DNA:ta tai vahvistamaan executiivisia tapahtumia) .
Adolfo Saiardi, Rashna Bhandari, Adam C. Resnick, Adele M. Snowman, Solomon H. Snyder
Phosphorylation of Proteins by Inositol Pyrophosphates (2004)
http://stke.sciencemag.org/cgi/content/abstract/sci;306/5704/2101
Inositolipyrofosfaatit IP7 ja IP8 sisältävät korkeaenergisiä pyrofosfaattisidoksia.
The inositol pyrophosphates IP7 and IP8 contain highly energetic pyrophosphate bonds.
"Vaikka niitä on havaittu monissa biologisissa funktioissa niiden molekulaarinen vaikutuskohta/kohdat ei(vät) ole ollut(olleet) selvillä aiemmin. Tässäkin artikkelissa kerrotaan yrityksistä löytää vaikutuskohtia.
Tutkijat käyttivät radioaktiivisella nuklidilla merkattua IP7 molekyyliä ja löysivät monien eukaryoottisten proteiinien fosforylaatioita.
He havaitsivat myös hiivan endogeenisen IP7 fosforyloivan endogeenisia proteiineja. Tämä IP7:n tekemä fosforylaatio on luonteeltaan nonentsymaattinen tapahtuma ja saattanee edustaa uutta (novel) intrasellulaarista signalointimekanismia."
(Kommenttini: Siis "energiakylpy" proteiinille, soveltuu varmaan hyvin suojaamaan kromosomaalista rakennetta ja korjaamaan DNA:ta tai vahvistamaan executiivisia tapahtumia) .
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)