Tänään selailin Lääkärilehtiä ensin tältä vuodelta ja sitten aiemmilta ja yhtäkkiä
löysin eräältä kesältä (2014) artikkelin, joka oli jäänyt lukematta, koska olin Suomessa kesiä.
SIINÄHÄN SE ON heureka, PERUSTAVA STARTTIKOHTA UUDELLE SODALLE TERVEYDEN PUOLESTA KANSALLISELLA JA EHKÄ KANSAINVÄLISELLÄ TASOLLA, NIMITTÄIN PITÄÄ SAADA NÄKYVIIN FOSFAATTITASAPAINON OSUUS KANSATAUDEISSA. Täytyy saada jokin yläraja fosfaatin käyttöön ja myös laadullinen hahmotus elintarvikefosfaateille!
Tuo perusartikkeli siis oli jo valmiina, eikä minun tarvitse vain pyöriå kantapäilläni kuin "mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa" ja yksinäni noudattaa epäorgaanisen fosfaatin (pi) ja orgaanisen fosfaatin (fytiini ja sen sukuiset fosfaatit) suhteen tasapainoa ylläpitävää dieettiä- jota pidän verenpaineen hallinnan takia jo aikoja.
Koska minulla on se fytiiniteoriani- fytiinipitoisten ruokien korostuksella ja fosfaattilisien kurissapitämisellä voi hallita tuota karkaavaa suhdetta.
Minusta epäorgaanisen/orgaanisen fosfaatin suhteen liika nousu on syy moniin metabolisiin tauteihin ja solumetabolian vaihdekohdissa tapahtuviin valintoihin, jotka syöksevät kehon solu solulta metabolisiin oireyhtymiin ja muille harhateille sitä myötä- joka hetki on valintoja joisa fosfaattien tasapainot merkitsevät. .
Esim jauhojen liika fytaasikäsittelylläkin lisätään epäorgaanisen fosfaatin rasitusta.
Käytännössä en siis edes leivo hiivalla, vain joskus ostan hiivalla valmistetun leivän.
Koska minun pitää käyttää gluteenitonta dieettiä, on mahdotonta saada valmisteita ilman lisäaineita. Koetan kuitenkin välttää jos mahdollista, mutta eihän se ole aivan täysin mahdollista. esim teen usein (erittäin maukkaita) kerma ja hillovohveleita jauholla, jossa on fosfaattipitoisia ja Na-pitoisia lisäaineita. Tietysti voi tehdä puuroa tai käyttää myslejä. Tai pitää perunaa ja keitettyä riisiä hiilihydraatin staappeli aineksena.
Fytiiniä taas saa monista tässä blogissa mainitsemistani ruoka-aineista.
Nyt siteeraan löytöartikkelia tähän:
http://www.lakartidningen.se/Klinik-och-vetenskap/Klinisk-oversikt/2014/06/Fosfattillsatser-i-livsmedel-en-mojlig-folkhalsorisk/
Ehkä tämän blogin pitäminen alkaa kohta riittää, jos lääkärikunta ottaa tämän fosfaattiasian hallintaansa EU säädöstason avulla. .
PS. aukaisen vielä tietokoneen. Eräs edellytys tietysti orgaanisen fosfaatin käsittelyssä on sokerin vähentäminen minimiinsä, koska glukoosi kilpailee inositolin kanssa soluun pääsystä. ja jos glukoosi on voitolla, liikämäärissä samalla myös tärkeää magnesiumia menetetään solunsisältä.
Toisaalta taas: hyvä sokeritasapino yksinään ei ratkaise fosfaattitasapainoa. Siinä täytyy ajatella ravinnon sekä animaalis.ett' kasviperäisen orgaanisen fosfaatin saanti riittäväksi, vaikka toisaalta ohjeet diabeetikolle tarjoavat kyllä orgaanista fosfaattia tarjoavia lähteitä, mutta usein prosessointi on kuitenkin muuttanut lähteet liian epäorgaanisiksi fosfaatin osalta nykyisellään.
lördag 2 september 2017
fredag 7 juli 2017
Kasvimyrkkyjen vaikutus fosforitasapainoon
Suomen suosituin kasvimyrkky on gly-metyfosfonojohdannainen ja siitä näkyy olevan polemiikkia Suomessa.
Katson miten se metabolisoituu lu9nnossa ja miten siitä tulevat hajoamistuoteet vaikuttavat kehossa. Eihän ihminen varsinaisesti "nauti" tällaista ainetta, mutta ADI rajoissa sitä voi tulla valtion sllimmia määriä ravintoon kenenkään tietämättä.
Ihmisessä ei muodostu aromaattisia aminohappoja. ne täytyy saada ruoasta, muta tämä kasvimyrkky blokeeraa shikimihappotein kasveissa sitten että välttämättömiä esentiellejä happoja ei pääse syntymään niissä- siis rikkaruohoissa ja ne lopettavat rehoittamasta.
Otan suomalaisen wikipediatesktin glyfosaatista ja lopuksi englantilaisesta hajoamistaulukon ja teen siihen joitain kuvanselityksiä ja asetan lähteen dialdehydistä glyoksaalista, jota myös näyttää oelvan A- tien hajoamisesta.
SITAATTI 7.7. 2017 Suomen suosituimmasta kasvimyrkystä. Fosfonaatit hajoavat luonnosa hitaammin kuin fosfaatit, mutta kun ne hajoavat niistä eroaa myös epäorgaanista fosfaattia (Pi)
Glyfosaatti on huoneenlämmössä kiinteää,
värittömistä kiteistä muodostuva yhdistettä, jota käytetään
rikkakasvien
kemialliseen
torjuntaan. Sen kemiallinen
kaava on C3H8NO5P ja
rakennekaava
on HOOCCH2NHCH2PO(OH)2.
Glyfosaatista käytetään myös nimityksiä
N-(fosfonimetyyli)glysiini ja N-(fosfonometyyli)glysiini.
Se on luonnollisesta aminohaposta glysiinistä
tehty fosfonaattijohdannainen.
Rikkaruohontorjunta-aineena
se esiintyy isopropyyliamiinisuolana. Glyfosaattia myydään muun
muassa kauppanimellä Roundup,
jonka patentti on rauennut vuonna 2000, sekä Rambo ja Keeper.
Aineen käyttö kotipuutarhoissa on Hollannissa kiellettyä. EU päättää käyttöluvan jatkosta muualla EU:ssa vuoden 2015 aikana.[1]
Glyfosaatin moolimassa on 169,1 g/mol, sulamispiste alle 234°C (hajoaa), suhteellinen tiheys 1,7 g/cm3 ja CAS-numero 1071-83-6. Glyfosaattia liukenee 25°C:een veteen 1,2 g/100 ml.
Aine voi varautua kuivana sähköstaattisesti, ja se hajoaa kuumentuessaan, jolloin voi muodostua myrkyllisiä huuruja, jotka sisältävät typen ja fosforin oksideja. Glyfosaatti syövyttää rautaa ja galvanoitua terästä.
Efsan (2015) ja Echan (2017) mukaan käytettävät glyfosaattimäärät ovat syöpäturvallisia. IARCin (2015) mukaan valtavat annokset voisivat aiheuttaa syöpää, mutta myöhemmät tutkimukset eivät tue tätä ja aiemmissakin vaadittu annos vaatisi yli puolen glyfosaattipaketin syömistä viikossa.
Rikkakasvit voivat tulla valintapaineen kautta resistenteiksi glyfosaatille eri mekanismein:
Maaliskuussa 2015 Maailman
terveysjärjestön alainen IARC (International Agency for
Research on Cancer) luokitteli glyfosaatin luokkaan 2A: Ihmisille
todennäköisesti syöpävaaralliset aineet.[3][4]
Toukokuussa 2016 Maailman
terveysjärjestö itse kuitenkin totesi ettei pidä
todennäköisenä että glyfosaatti olisi vaarallista tyypillisinä
ravinnon mukana saatavina annoksina, mutta että ei voida sulkea pois
mahdollisuuttaa että erittäin suurina annoksina glyfosaatti
aiheuttaisi hiirissä syöpää.[5]
Vaadittu annos olisi lähes kilon paketti 72-prosenttista
glyfosaattia viikossa, ja IARCin käyttämiä tuoreempien kokeiden
perusteella mikään annos ei lisäisi syöpiä. Lisäksi
glyfosaattityöryhmän puheenjohtaja Aaron Blairin syytetään myös
pimittäneen IARC:in selvityksestä keräämiään vielä
julkaisemattomia tutkimuksia, joiden perusteella suuretkaan määrät
eivät aiheuttaisi syöpää.[6]
Kesäkuussa 2015 Suomen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES tiedotti ettei ota vielä kantaa IARC:n uuteen arviointiin, koska Saksan ja Efsan selvitykset eivät löytäneet syytä huoleen glyfosaatin terveysriskeistä.[7] Marraskuussa 2015 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julkaisi uudelleenarviointinsa tuloksena että glyfosaatti ei todennäköisesti aiheuta vaaraa ihmisille.[8][9] IARC:n menettelyssä arvioidaan vain vaaraominaisuuden olemassaoloa mutta ei sitä minkä suuruisilla annoksilla syöpävaarallisuus toteutuu (esimerkiksi alkoholi on IARC:n luokituksessa ryhmässä 1: Syöpävaaralliset aineet).[10] Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto taas huomoi arvioinnissaan myös, kuinka suurille annoksille glyfosaattia ihmiset altistuvat ravinnon kautta.[10]
Maaliskuussa 2017 valmistuneessa arvioinnissa Euroopan kemikaalivirasto ECHA sanoi että glyfosaatti ei ole syöpää eikä mutaatioita aiheuttava.[11] Echa totesi glyfosaatin syöpäturvalliseksi myös sitä ruiskuttaville viljelijöille.[6] Saman arvion mukaan glyfosaatti voi aiheuttaa vakavia silmävaurioita, ja on myrkyllinen vesistöjen eliöstölle.
Lyhytaikaisessa altistumisessa aine ärsyttää voimakkaasti silmiä ja lievästi ihoalähde?.
Vaikka glyfosaatin välittömiä vaikutuksia ihmiseen ja eläimiin on aiemmin pidetty hyvin vähäisinä ja sen on väitetty hajoavan luonnossa parissa viikossa, tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet että glyfosaatti ja sen hajoamistuotteet, kuten AMPA, saattavat erityisesti kylmässä ilmanalassa sitoutua maaperään tai siirtyä ympäristöön. Aiemmat tutkimukset on tehty lämpimässä ilmastossa ja tietyillä maalajeilla. Ongelma on myös, että fosfori kilpailee glyfosaatin kanssa samoista maaperän sitoutumispaikoista, ja seurauksena on fosforipäästöjen lisääntyminen.[1]
Eniten altistuva ryhmä on glyfosaattia käyttävät maanviljelijät. Uudehkon tutkimuksen mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maanviljelijöiden syöpäsairastavuus on kuitenkin keskimääräistä pienempi.[12]
Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että glyfosaatti vaikuttaa mehiläisten terveyteen haitallisesti.[13][14]
Toisaalta glyfosaatin kanssa käytettävät apuaineet voivat olla, kuten polyetoksyloitu talialkyyliamiini eli POEA on, itse tehoainetta myrkyllisempiä.[15]
Glyfosaatti on satoja kertoja vähemmän myrkyllinen kuin sen korvaama atrasiini.[16]
Katson miten se metabolisoituu lu9nnossa ja miten siitä tulevat hajoamistuoteet vaikuttavat kehossa. Eihän ihminen varsinaisesti "nauti" tällaista ainetta, mutta ADI rajoissa sitä voi tulla valtion sllimmia määriä ravintoon kenenkään tietämättä.
Ihmisessä ei muodostu aromaattisia aminohappoja. ne täytyy saada ruoasta, muta tämä kasvimyrkky blokeeraa shikimihappotein kasveissa sitten että välttämättömiä esentiellejä happoja ei pääse syntymään niissä- siis rikkaruohoissa ja ne lopettavat rehoittamasta.
Otan suomalaisen wikipediatesktin glyfosaatista ja lopuksi englantilaisesta hajoamistaulukon ja teen siihen joitain kuvanselityksiä ja asetan lähteen dialdehydistä glyoksaalista, jota myös näyttää oelvan A- tien hajoamisesta.
SITAATTI 7.7. 2017 Suomen suosituimmasta kasvimyrkystä. Fosfonaatit hajoavat luonnosa hitaammin kuin fosfaatit, mutta kun ne hajoavat niistä eroaa myös epäorgaanista fosfaattia (Pi)
Glyfosaatti
https://fi.wikipedia.org/wiki/Glyfosaatti
Glyfosaatti
|
|
|---|---|
Tunnisteet
|
|
| Muut nimet | N-(fosfonimetyyli)glysiini N-(fosfonometyyli)glysiini |
| CAS-numero | 1071-83-6 |
Ominaisuudet
|
|
| Molekyylikaava | C3H8NO5P |
| Moolimassa | 169.1 g/mol |
| Ulkomuoto | Värittömiä kiteitä |
| Sulamispiste | < 234 °C (hajoaa) (< 507 K) |
| Kiehumispiste | - |
| Tiheys | 1,7 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 1,2 g/100 ml (25 °C) |
Aineen käyttö kotipuutarhoissa on Hollannissa kiellettyä. EU päättää käyttöluvan jatkosta muualla EU:ssa vuoden 2015 aikana.[1]
Glyfosaatin moolimassa on 169,1 g/mol, sulamispiste alle 234°C (hajoaa), suhteellinen tiheys 1,7 g/cm3 ja CAS-numero 1071-83-6. Glyfosaattia liukenee 25°C:een veteen 1,2 g/100 ml.
Aine voi varautua kuivana sähköstaattisesti, ja se hajoaa kuumentuessaan, jolloin voi muodostua myrkyllisiä huuruja, jotka sisältävät typen ja fosforin oksideja. Glyfosaatti syövyttää rautaa ja galvanoitua terästä.
Efsan (2015) ja Echan (2017) mukaan käytettävät glyfosaattimäärät ovat syöpäturvallisia. IARCin (2015) mukaan valtavat annokset voisivat aiheuttaa syöpää, mutta myöhemmät tutkimukset eivät tue tätä ja aiemmissakin vaadittu annos vaatisi yli puolen glyfosaattipaketin syömistä viikossa.
Sisällysluettelo
Toimintamekanismi
Glyfosaatti estää kasvavien kasvien kasvun estämällä proteiinisynteesiä. Kasvit tuottavat aromaattisia aminohappoja – fenyylialaniinia, tyrosiinia ja tryptofaania – sekä muita välttämättömiä yhdisteitä sikimaattireitin kautta. Glyfosaatti kiinnittyy entsyymiin nimeltä 5-enolipyruvyylishikimaatti-3-fosfaattisyntaasi (EPSPS), joka katalysoi sikimaatin ja fosfoenolipyruvaatin (PEP) synteesiä 5-enolipyruvyyli-shikimaatti-3-fosfaatiksi, josta muodostuu defosforylaatiolla korismaattia. Näin käy, koska glyfosaatti muistuttaa fosfoenolipyruvaattia (PEP) kemiallisesti ja röntgensädekristallografisen kiderakenteen mukaan tukkii sen sitoumiskohdan entsyymissä. Korismaatti on aromaattisten aminohappojen välttämätön lähtöaine, ja niitä ilman kasvi ei voi kasvaa. Eläimillä ja ihmisellä sikimaattireittiä ei ole, vaan ne saavat aromaattiset aminohapot (essentiellit) ainoastaan ravinnosta, eikä glyfosaatti siksi vaikuta samalla tavalla eläinkuntaan.Rikkakasvit voivat tulla valintapaineen kautta resistenteiksi glyfosaatille eri mekanismein:
-
Niiden EPSPS-geenissä tapahtuu mutaatio.
-
Ne kehittyvät sellaisiksi, että glyfosaatin kuljetus kasvin sisällä on vähäisempää.
-
Niiden perimään
tulee useita kopioita EPSPS:n geenistä,
jolloin entsyymin synteesi on runsaampaa.
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
| Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius
on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Aiheen käsittely on hyvin puolueellista, vaikuttaa että on yksipuolisesti poimittu vain glyfosaatin vaarallisuutta korostavia tutkimuksia. |
| Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius
on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: On asioita, jotka eivät ole puolueellisia vaan puolueettomia vaan tieteellistä faktaa. Tätä tuotetta on tarjottu lähes haitattomana vuosikymmenet. Puolustavia kantoja saa esittää. |
Kesäkuussa 2015 Suomen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES tiedotti ettei ota vielä kantaa IARC:n uuteen arviointiin, koska Saksan ja Efsan selvitykset eivät löytäneet syytä huoleen glyfosaatin terveysriskeistä.[7] Marraskuussa 2015 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julkaisi uudelleenarviointinsa tuloksena että glyfosaatti ei todennäköisesti aiheuta vaaraa ihmisille.[8][9] IARC:n menettelyssä arvioidaan vain vaaraominaisuuden olemassaoloa mutta ei sitä minkä suuruisilla annoksilla syöpävaarallisuus toteutuu (esimerkiksi alkoholi on IARC:n luokituksessa ryhmässä 1: Syöpävaaralliset aineet).[10] Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto taas huomoi arvioinnissaan myös, kuinka suurille annoksille glyfosaattia ihmiset altistuvat ravinnon kautta.[10]
Maaliskuussa 2017 valmistuneessa arvioinnissa Euroopan kemikaalivirasto ECHA sanoi että glyfosaatti ei ole syöpää eikä mutaatioita aiheuttava.[11] Echa totesi glyfosaatin syöpäturvalliseksi myös sitä ruiskuttaville viljelijöille.[6] Saman arvion mukaan glyfosaatti voi aiheuttaa vakavia silmävaurioita, ja on myrkyllinen vesistöjen eliöstölle.
Lyhytaikaisessa altistumisessa aine ärsyttää voimakkaasti silmiä ja lievästi ihoalähde?.
Vaikka glyfosaatin välittömiä vaikutuksia ihmiseen ja eläimiin on aiemmin pidetty hyvin vähäisinä ja sen on väitetty hajoavan luonnossa parissa viikossa, tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet että glyfosaatti ja sen hajoamistuotteet, kuten AMPA, saattavat erityisesti kylmässä ilmanalassa sitoutua maaperään tai siirtyä ympäristöön. Aiemmat tutkimukset on tehty lämpimässä ilmastossa ja tietyillä maalajeilla. Ongelma on myös, että fosfori kilpailee glyfosaatin kanssa samoista maaperän sitoutumispaikoista, ja seurauksena on fosforipäästöjen lisääntyminen.[1]
Eniten altistuva ryhmä on glyfosaattia käyttävät maanviljelijät. Uudehkon tutkimuksen mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maanviljelijöiden syöpäsairastavuus on kuitenkin keskimääräistä pienempi.[12]
Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että glyfosaatti vaikuttaa mehiläisten terveyteen haitallisesti.[13][14]
Toisaalta glyfosaatin kanssa käytettävät apuaineet voivat olla, kuten polyetoksyloitu talialkyyliamiini eli POEA on, itse tehoainetta myrkyllisempiä.[15]
Glyfosaatti on satoja kertoja vähemmän myrkyllinen kuin sen korvaama atrasiini.[16]
Vaikutus eläimiin
Tuonna 2000 tehdyssä 58 tutkimuksen katsauksessa todettiin: "Roundupin käytöstä minimaalinen lyhyt- ja pitkäaikainen riski ei-kohde-eliöille.".[17]Miksi glyfosaattia vastustetaan?
THL:n emeritusprofessori Jouko Tuomiston mukaan glyfosaattia ei vastustetakaan terveyssyistä van siksi, että se lisää glyfosaatinkestävien gm-kasvien houkuttelevuutta. Monsantolla oli 1900-luvulla glyfosaatin patentti. Miljoona EU-kansalaista on vaatinut glyfosaatin kieltämistä kesäkuuhun 2017 mennessä.[6]Lähteet
Viitteet
-
Kari Saikkonen ja Irma Saloniemi: Glyfosaatin riskit ja vaihtoehdot on selvitettävä. Helsingin Sanomat, 22.6.2015, s. A 5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.6.2015.
-
Todd A. Gaines ym.: Gene amplification confers glyphosate resistance in Amaranthus palmeri. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 14.12.2009. National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.3.2010. (englanniksi)
-
IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Volume 112 (2015) 2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.
-
Joint FAO/WHO meeting on pesticide residues residues, Summary report (pdf) 16.5.2016. WHO. Viitattu 16.3.2016.
-
Suomen suosituin rikkamyrkky glyfosaatti yritetään kieltää – tutkimukset eivät anna aihetta syöpähuoleen Helsingin Sanomat. 4.7.2017.
-
Glyfosaatin käyttö kasvinsuojelussa puhuttaa 21.5.2015. TUKES. Viitattu 25.5.2016.
-
Glyphosate: EFSA updates toxicological profile 12.11.2015. EFSA. Viitattu 25.5.2016.
-
Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate, EFSA Journal 2015; 13(11): 4302 12.11.2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.
-
Jouko Tuomisto: Kiistelty glyfosaatti. Skeptikko, {{{Vuosi}}}, 2016. vsk, nro 3, s. 8-12. Skepsis ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2017.
-
Glyphosate not classified as a carcinogen by ECHA 15.03.2017. ECHA. Viitattu 16.3.2017.
-
http://astra.cancer.fi/NOCCA/ (NOCCA study, 2010) Nordic Occupational Cancer Study
-
Effects of field-realistic doses of glyphosate on honeybee appetitive behaviour. Viitattu 10.7.2015.
-
Yleisen rikkakasvimyrkyn käyttöä rajoitettu – Syöpävaarallisuudesta kiistellään Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2016.
-
"Ecotoxicological
risk assessment for Roundup® herbicide" (2000). Reviews
of Environmental Contamination and Toxicology
167:
35–120. doi:10.1007/978-1-4612-1156-3_2.
-
Teksti on saatavilla
Creative
Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi
sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa?
SITAATTI LOPPUU TÄHÄN....
OMIA KOMMENTEJANI 7.7. Katson hajomaiskarttoja
Engl Wiki antaa hajoamiseen kaavoja. A ja B tiet.
A tiessä on Aminofosfonia ja dialedehydiä ( glyokxaalia)
Aminofosfonista irtoaa epäorgaanista fosfaattia Pi ja karb-aminia. CH3NH2, aminometyyli)
Karbamini voi hajota ammoniumjoniksi ja hiilestä kai voi tulla oksidaatiotuotetta CO2
B-tiessä näkyy epäorgaanisen fosfaatin ohella sarkosiinia (metyyliglysiiniä) , joka on kehometabolian molekyyli ja siitä voi tulla glysiiniä. ( näitä köytetään sinänsäkin lihasten rakennuskeen, body building) . Vapaa epäorgaaninen fosfaatti on myös kehonrakennukseen esim karjalla.
FOSFONAATEISTA
enemmän tässä lähteessä.
N-Fosfono metyl-glysiinistä tulee aminofosfonoa ja dialdehydiä.
A-tietä. Dialdehydillä on oma nimensäkin glyoxal.
Nimittän se on kuin oxaalihapon dialdehydi , mutta sen verran erikoinen, että
sai oman nimen. Sitä käytetään lähtöaineena teollisuudessa
synteeseihin. Ja sitä on ilmakehässäkin vähän. Joten
arvattavasti sillä on ”aggressiivisuutta tehdä jotain”. Tässä
kartassa se on saatu kiltisti telemään ainakin hiilidioksidia
samanaikaisesti kun karboamino antaa ammoniumia NH4+.
Ammoniumjoni
erittyy munuaisista.
Glyoksaalin ominaisuuksita on englantilaisessa tekstissä
tarkempiakin käsityksiä. Voi vain sanoa että luulisi kasvienkin
muuttavan genomiaan vähitellen, jos aina vain on
herbisidejä tarjolla.
B-tie antaa
epäorgaanista fosfaattia je kehon aineesvaihdunnan molekyyliä
sarkosiinia josta voi tulla metyyliryhmän poistuttua ( formyl
ryhmänä) glysiiniä. Formylryhmiä siirtelee
folaattiaineenvaihdunnan koentsyymnit ja entsyymit. Tämä on
anabolisia tuotteita antava tie.
Mitä mieltä olen tästä molekyylistä?
Se vaikutaa lisäävän epäorgaanista fosfaattia, jonka tasapino ainakin ihmiskehossa on nykyisellään kasvavasti menossa epätasapainoon. Molekyyliä ei pitaisi ainakaan joutua ihmiskehoon. Muta toisaalta on suurempiakin epäorgaanisen fosfaatin lähteitä jotka tekevät kehofosfaattitasapainon epäsuotuisaksi, esim opainoepästabiiliutta suosivaksi. Mutta tätä tasapainoa ei ole tunnistettu siinä määrin että se olisi mitenkään yleistietoa. Fosfaatin säätyminen kehossa on jatkuvasti tieteessä tutkittu asia.
Orgaanisista fosfaateista on paljon pahaa haittaa ja maailman orgaanisista fosfaateista tämä glyfosfaatti ei ole pahimmasta päästä.
Kehon oma orgaaninen fosfaatti on inositolifosfaattien kirjo. On tietysti selvää, että epäorgaanisten fosfaattien suuri tarjonta aiheuttaa vuorovaikutusta insotiolifosfaatien aineenavihduntaan ja sen enstyymisettiin. Alue on vaikea teknisesti tutkia ja mahdollsiuudet ovat vasta viime vuosikymmeninä lisääntyneet- kyse on kehosähkön -"soluelektroniikan"- alueesta- niitä ilmiöitä on vaikea tutkia- Vrt. ".pitää salamaa kädessä ja kuvailla sen ominaisuuksia ja käyttäytymistä "
On helpompi esim katsoa mitä salama on jossain tehnyt ja kirjoitaa historiaa ja prognoosia.
Mitä mieltä olen tästä molekyylistä?
Se vaikutaa lisäävän epäorgaanista fosfaattia, jonka tasapino ainakin ihmiskehossa on nykyisellään kasvavasti menossa epätasapainoon. Molekyyliä ei pitaisi ainakaan joutua ihmiskehoon. Muta toisaalta on suurempiakin epäorgaanisen fosfaatin lähteitä jotka tekevät kehofosfaattitasapainon epäsuotuisaksi, esim opainoepästabiiliutta suosivaksi. Mutta tätä tasapainoa ei ole tunnistettu siinä määrin että se olisi mitenkään yleistietoa. Fosfaatin säätyminen kehossa on jatkuvasti tieteessä tutkittu asia.
Orgaanisista fosfaateista on paljon pahaa haittaa ja maailman orgaanisista fosfaateista tämä glyfosfaatti ei ole pahimmasta päästä.
Kehon oma orgaaninen fosfaatti on inositolifosfaattien kirjo. On tietysti selvää, että epäorgaanisten fosfaattien suuri tarjonta aiheuttaa vuorovaikutusta insotiolifosfaatien aineenavihduntaan ja sen enstyymisettiin. Alue on vaikea teknisesti tutkia ja mahdollsiuudet ovat vasta viime vuosikymmeninä lisääntyneet- kyse on kehosähkön -"soluelektroniikan"- alueesta- niitä ilmiöitä on vaikea tutkia- Vrt. ".pitää salamaa kädessä ja kuvailla sen ominaisuuksia ja käyttäytymistä "
On helpompi esim katsoa mitä salama on jossain tehnyt ja kirjoitaa historiaa ja prognoosia.
söndag 25 juni 2017
Fosfolipaaseista selvitystä
https://www.researchgate.net/publication/49854060_Phospholipases_A1
Tästä artikkelsita löytyy seuraavista entsyymeistä ja niiden vaikutuskohdista kartta:
PLA1, PLA2, PLC, PLB,, PLD
Piirsin itselleni ne kuvat paperiblokille.
Hydrolysoituneesta fosfatidyyliinositidiryhmän lipidistä PIP2 tulee PLC:n katalysoimana DG ja IP3.
(PKC aktivoituu kun PLC on hydrolysoinut PIP2 ja syntyy DG)
Lesitiinistä (PC) vapautuu PLD:n avulla koliinia ja PA.ta eli fosfatidaattia.
Vapautuneeseen fosfatidaattiin (PA) vaikuttava: PA-PLA1 tekee lysoPA ja vapaan rasvahapon.rasvahappo on tämän entsyymin vaikutuksesta 1- asemasta irronnut.
2- asemassa voi olla arakidonihappo , jolla on reseptoriväliteistä mitogeenista aktiivisuutta.
Lesitiinistä PLA1:n avulla tulee Lysolesitiiniä: 1-aseman rasvahappo, tavallisesti jokin tyydyttynyt rasvahappo kuten steariinihappo on silloin irronnut ( LysoPC sisältää 2- asemassa esim. arakidonihapp
Tähän lysoPC- muotoon voi vaikuttaa entsyymi LysoPLA2 ja se voi irrottaa 2- asemasta arakidonihappoa, joka nyt vapautuu. Toinen tuote on glyserofosfokoliini.
KeLesitiini voi tietysti ensin saada cPLA2 entsyymiä jolloin arakidonihappo vapautuu ensin ja jäänyt LysoPC muoto hajoaa LysoPLA1 entsyymillä tuottaen glyserofosfokoliinia ja eyhden vapaan rasvahapon 1- asemasta.
Vapautuneesen arakidonihappoon vaikuttavia entsyymejä on monta eri settiä tilanteesta riippuen.
LO, COX1,2, PGF2alfasyntetaasi
Vapautuneesen rasvahappoon vaikuttavaa myös ACS, joka uudelleen aktivoida CoA:n avulla FFA:n aktiiviksi rsvahapoksi.
Tästä artikkelsita löytyy seuraavista entsyymeistä ja niiden vaikutuskohdista kartta:
PLA1, PLA2, PLC, PLB,, PLD
Piirsin itselleni ne kuvat paperiblokille.
Hydrolysoituneesta fosfatidyyliinositidiryhmän lipidistä PIP2 tulee PLC:n katalysoimana DG ja IP3.
(PKC aktivoituu kun PLC on hydrolysoinut PIP2 ja syntyy DG)
Lesitiinistä (PC) vapautuu PLD:n avulla koliinia ja PA.ta eli fosfatidaattia.
Vapautuneeseen fosfatidaattiin (PA) vaikuttava: PA-PLA1 tekee lysoPA ja vapaan rasvahapon.rasvahappo on tämän entsyymin vaikutuksesta 1- asemasta irronnut.
2- asemassa voi olla arakidonihappo , jolla on reseptoriväliteistä mitogeenista aktiivisuutta.
Lesitiinistä PLA1:n avulla tulee Lysolesitiiniä: 1-aseman rasvahappo, tavallisesti jokin tyydyttynyt rasvahappo kuten steariinihappo on silloin irronnut ( LysoPC sisältää 2- asemassa esim. arakidonihapp
Tähän lysoPC- muotoon voi vaikuttaa entsyymi LysoPLA2 ja se voi irrottaa 2- asemasta arakidonihappoa, joka nyt vapautuu. Toinen tuote on glyserofosfokoliini.
KeLesitiini voi tietysti ensin saada cPLA2 entsyymiä jolloin arakidonihappo vapautuu ensin ja jäänyt LysoPC muoto hajoaa LysoPLA1 entsyymillä tuottaen glyserofosfokoliinia ja eyhden vapaan rasvahapon 1- asemasta.
Vapautuneesen arakidonihappoon vaikuttavia entsyymejä on monta eri settiä tilanteesta riippuen.
LO, COX1,2, PGF2alfasyntetaasi
Vapautuneesen rasvahappoon vaikuttavaa myös ACS, joka uudelleen aktivoida CoA:n avulla FFA:n aktiiviksi rsvahapoksi.
Nir2 ja Nir3 PM-ER- junktiossa
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25887399/
Kts. kuva numero 12:
J Biol Chem. 2015 Jun 5;290(23):14289-301. doi: 10.1074/jbc.M114.621375. Epub 2015 Apr 17.
Phosphatidylinositol
4,5-Bisphosphate Homeostasis Regulated by Nir2 and Nir3 Proteins at
Endoplasmic Reticulum-Plasma Membrane Junctions.Kts. kuva numero 12:
Model for feedback regulation of PIP2 homeostasis mediated by Nir2 and Nir3 in different physiological states.
PI signalointia pitää yllä PI-PtdOH vaihto Nir2 proteiinin avulla ER-PM kontaktikohdassa
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26028218
Mutta jos Nir2-proteiinia puuttuu, fosfatidyyli-inositolisynteesis rajoittuu ja lopulta menetetään PLC-entsyymiin kytkeytyneitten reseptorien signalointia.
Nämä tutkimukset paljastavat Nir2-proteiinista ainutlaatuisen piirteen, nimittäin sen kyvyn toimia erittäin paikallisena lipidien vaihtajana, joka varmistaa PI-syntetisoitumisen sopivaksi PIP2-molekyylin hyödyntämisen kanssa, niin että solujen signalointi toimii kompetentilla tavalla.
Dev Cell. 2015 Jun 8;33(5):549-61. doi: 10.1016/j.devcel.2015.04.028. Epub 2015 May 28.
Phosphatidylinositol-Phosphatidic Acid Exchange by Nir2 at ER-PM Contact Sites Maintains Phosphoinositide Signaling Competence. Kim YJ1, Guzman-Hernandez ML1, Wisniewski E1, Balla T2.
Sekundaarilähettien IP3 ja DAG indusoitu tuotto vaatii vakaata PI-muodon vapautumista synteesikohdiltaan endoplasmisesta retikulumista (ER) plasmakalvoon (PM), mikä pitää yllä tietyn PIP2 muodon ( PI-(4,5)P2) pitoisuuksia solukalvossa.
Samoin fosfatidihaponm jota generoituu plasmakalvossa diasyyliglyserolista (DAG), pitää päästä takaisin endoplasmiseen retikulumiin uudelleensyntetisoimisia varten.
Samoin fosfatidihaponm jota generoituu plasmakalvossa diasyyliglyserolista (DAG), pitää päästä takaisin endoplasmiseen retikulumiin uudelleensyntetisoimisia varten.
Abstract
- Sustained agonist-induced production of the second messengers InsP3 and diacylglycerol requires steady delivery of phosphatidylinositol (PtdIns) from its site of synthesis in the ER to the plasma membrane (PM) to maintain PtdIns(4,5)P2 levels.
- Similarly, phosphatidic acid (PtdOH), generated from diacylglycerol in the PM, has to reach the ER for PtdIns resynthesis.
Mutta jos Nir2-proteiinia puuttuu, fosfatidyyli-inositolisynteesis rajoittuu ja lopulta menetetään PLC-entsyymiin kytkeytyneitten reseptorien signalointia.
Nämä tutkimukset paljastavat Nir2-proteiinista ainutlaatuisen piirteen, nimittäin sen kyvyn toimia erittäin paikallisena lipidien vaihtajana, joka varmistaa PI-syntetisoitumisen sopivaksi PIP2-molekyylin hyödyntämisen kanssa, niin että solujen signalointi toimii kompetentilla tavalla.
- Here, we show that the Drosophila RdgB homolog, Nir2, a presumed PtdIns transfer protein, not only transfers PtdIns from the ER to the PM but also transfers PtdOH to the opposite direction at ER-PM contact sites.
- PtdOH delivery to the ER is impaired in Nir2-depleted cells, leading to limited PtdIns synthesis and ultimately to loss of signaling from phospholipase C-coupled receptors.
- These studies reveal a unique feature of Nir2, namely its ability to serve as a highly localized lipid exchanger that ensures that PtdIns synthesis is matched with PtdIns(4,5)P2 utilization so that cells maintain their signaling competence.
Copyright © 2015 Elsevier Inc. All rights reserved.
Etiketter:
ER-PM kontaktikohta,
Nir2,
PI-PthOH vaihtosykli
PI- PthOH sykli ja Nir2 funktio (Plasmakalvo- Endoplasminen retikulum-vyöhyke)
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1534580715003160
Article
Phosphatidylinositol-Phosphatidic Acid Exchange by Nir2 at ER-PM Contact Sites Maintains Phosphoinositide Signaling Competence
Huomaa, miksi tämä vaihe on hyvin vaurioaltis: Tässä lipidpuolelle kuuluvat molekyylit PI ja PA, funsamentaaliset pienet molekyylit kulkevat ilman lipidirakkulasuojaa ja ne tarvitsevat kuljetatjaproteiinin apua ja tässä proteiinisa voi olla jokin geneetinen vika. Esim ALS-taudissa on kuvassa nkyvässä VAP-B proteiinisa jokin vika niin että se aggrekoituu ja haittaa PI-synteesipuolta. Tämä on äärettömän fundamentaalinen sykli, jonka pitää toimia. Pitää katsoa miten tätä voisi kiertää.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)
