Pohjavesi
Pohjavesikerroksen raja on siinä kohdassa, josta alaspäin maaperä on vedellä kyllästettyä.
Kaikki maanpinnan alainen vesi ei siis ole pohjavettä.
Ihminen käyttää pohjavettä juoma- ja talousvetenä kaivojen (kaivo, BRUNN) kautta. Paikkaa, jossa pohjavesi tulee maanpinnan yläpuolelle, kutsutaan lähteeksi. (lähde, KÄLLA)
Pohjavedet (GRUNDVATTEN) muodostavat jäätiköiden (GLACIÄR) jälkeen toiseksi suurimman makean veden varaston maapallolla.
Pohjaveden kelpoisuus juomavedeksi johtuu siitä, että se on maakerrosten läpi suotautuessaan puhdistunut epäpuhtauksista, kuten haitallisista bakteereista.
Samalla veteen liukenee useita hyödyllisiä suoloja.
Ihmiselle käyttökelpoisinta on hiekka- ja sorapitoisesta maaperästä tai peruskallion halkeamista löytyvä, paljon vapaasti liikkuvaa vettä sisältävä pohjavesi.
Pohjavesivarasto eli akviferi saa vetensä sateena, joista, järvistä tai toisista pohjavesivarastoista. Lopulta vesi purkautuu mereen, järviin tai toisiin pohjavesivarastoihin. Varasto on uusiutuva, mutta jos sitä käytetään nopeammin kuin se ehtii uusiutua, se ehtyy.
Tällä hetkellä maapallon pohjavesivarat ovat ihmisen liiallisen käytön vuoksi ehtymässä.[1] Pohjavesien ehtyminen uhkaa viljantuotantoa kuivilla ja puolikuivilla alueilla.[2]
Ilmaston lämpeneminen uhkaa myös suolata useita akvifereja.[3]
Pohjavesivarasto voi olla kolmenlainen sen mukaan, mikä sen pintaa rajoittaa:
- Rajoittamaton akviferi: yläpinnan muodostaa vapaa pohjaveden pinta.
- Rajoitettu akviferi eli salpavesi: yläpinta rajoittuu huonosti vettä läpäisevään kerrokseen (akvikludi). Tällaisen varaston vesi on peräisin muualta kuin itse varaston päälle sataneesta vedestä.
- Orsivesi: varsinaisen pohjaveden yläpuolelle on vettä läpäisemättömän kerroksen päälle muodostunut uusi pohjavesivarasto.
Katso myös
Lähteet
- Ehrlich, Paul R. & Ehrlich, Anne H.: The Population Explosion. New York: Simon & Schuster, 1991. ISBN 0-671-73294-3. (englanniksi)
Viitteet
- The Population Explosion, s.28-29.
- The Population Explosion, s. 95.
- The Population Explosion, s. 178.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar