Pi(3)P ja PI(4)P muodot . PTEN on avainentsyymi.

https://www.google.se/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwjou7CZ8IvYAhXkCJoKHUWdDkYQjRwIBw&url=https%3A%2F%2Fwww.sciencedirect.com%2Fscience%2Farticle%2Fpii%2FS0014579315003543&psig=AOvVaw2RIHnUxBnYEw41Gf9gcrIL&ust=1513422424367781

 

Fagosomi-lysosomi fuusion mekanismista

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29237821

Mol Biol Cell. 2017 Dec 13. pii: mbc.E17-07-0464. doi: 10.1091/mbc.E17-07-0464. [Epub ahead of print]

Sequential actions of phosphatidylinositol phosphates regulate phagosome-lysosome fusion.

Jeschke A¹, Haas A².

Abstract

Phagosomes mature into phagolysosomes by sequential fusion with early endosomes, late endosomes, and lysosomes. Phagosome-with-lysosome fusion (PLF) results in the delivery of lysosomal hydrolases into phagosomes and in digestion of the cargo.

 The machinery that drives PLF has been little investigated. Using a cell-free system, we recently identified the phosphoinositide lipids (PIPs) phosphatidylinositol 3-phosphate [PI(3)P] and phosphatidylinositol 4-phosphate [PI(4)P] as regulators of PLF.

We now report the identification and the PIP requirements of four distinct sub-reactions of PLF.

 Our data show that
 (i) PI(3)P and PI(4)P are dispensable for the disassembly and activation of (phago)lysosomal SNAREs (soluble N-ethylmaleimide-sensitive factor attachment protein receptors),

 that (ii) PI(3)P is required only after the tethering step, and

that (iii) PI(4)P is required during and after tethering.

Moreover, our data indicate that PI(4)P is needed to anchor Arl8 (Arf-like GTPase 8) and its effector HOPS (homotypic fusion/vacuole protein sorting complex) to (phago)lysosome membranes, whereas PI(3)P is required for membrane association of HOPS only. Our study provides a first link between PIPs and established regulators of membrane fusion in late endocytic trafficking.

PMID:

29237821

DOI:

10.1091/mbc.E17-07-0464

Onko oligodendrogliassa ALP

ALP pitää substraattina PLP ( aktiviia pyridoksiinia.)

Oligodendroglia  hoitaa aksonin myelinisaatiota.   Aktiivi PLP aktivoi seriinin "aktiiviksi seriiniksi" joka kondensoituu aktiivin palmitiinihapon kanssa myeliinitien esiasteeksi ketosfinganiiniksi, jollioin seriiniosa dekarboksyloituu ja PLP vapautuu. ..

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28173571

Neurosurgery. 2017 Feb 1;80(2):248-256. doi: 10.1093/neuros/nyw026.

The Pluripotent Stem-Cell Marker Alkaline Phosphatase is Highly Expressed in Refractory Glioblastoma with DNA Hypomethylation.

Iwadate Y¹, Suganami A², Tamura Y², Matsutani T¹, Hirono S¹, Shinozaki N¹, Hiwasa T³, Takiguchi M³, Saeki N¹.

Abstract

Background:

Hypomethylation of genomic DNA induces stem-cell properties in cancer cells and contributes to the treatment resistance of various malignancies.

Objective:

To examine the correlation between the methylation status of stem-cell-related genes and the treatment outcomes in patients with glioblastoma (GBM).

Methods:

The genome-wide DNA methylation status was determined using HumanMethylation450 BeadChips, and the methylation status was compared between a group of patients with good prognosis (survival > 4 yr) and a group with poor prognosis (survival < 1 yr). Immunohistochemistry for proteins translated from hypomethylated genes, including alkaline phosphatase (ALPL), CD133, and CD44, was performed in 70 GBMs and 60 oligodendroglial tumors.

Results:

The genomic DNA in refractory GBM was more hypomethylated than in GBM from patients with relatively long survival (P = .0111). Stem-cell-related genes including ALPL, CD133, and CD44 were also significantly hypomethylated. A validation study using immunohistochemistry showed that DNA hypomethylation was strongly correlated with high protein expression of ALPL, CD133, and CD44. GBM patients with short survival showed high expression of these stem-cell markers. Multivariate analysis confirmed that co-expression of ALPL + CD133 or ALPL + CD44 was a strong predictor of short survival. Anaplastic oligodendroglial tumors without isocitrate dehydrogenase 1 mutation were significantly correlated with high ALPL expression and poor survival.

Conclusion:

Accumulation of stem-cell properties due to aberrant DNA hypomethylation is associated with the refractory nature of GBM.

KEYWORDS:

Stem cell; Epigenetics; Alkaline phosphatase; ALPL; Antibody microarray; Methylation; GBM; Glioma

 

P-Alp viitearvoista ja kliinisestä merkityksestä , Neuronaali TNAP

Lakartidningen. 2017 Oct 16;114. pii: ETTH.

Tillförlitliga referensintervall krävs för värdering av P-ALP - Nya pediatriska referensintervall för alkaliskt fosfatas har klinisk betydelse för att hitta rätt till diagnosen.

[Article in Swedish]

Magnusson P¹.

Author information

Abstract

Age- and gender-specific reference intervals are pivotal to ensure appropriate interpretation of plasma alkaline phosphatase activities in the lower range Hypophosphatasia (HPP) is an inborn error of metabolism caused by loss-of-function mutations of the ALPL gene that mainly express alkaline phosphatase (ALP) in bone and liver. The clinical expression of HPP is highly variable and is classified into six different forms mainly affecting bone and tooth mineralization. The prognosis for each of these HPP forms depends upon the severity of the skeletal disease which reflects the age at presentation. The biochemical hallmark of HPP is low plasma ALP activity (hypophosphatasemia); however, HPP is often misdiagnosed because of low awareness and sometimes absence of age- and gender-specific ALP reference intervals. Children and adolescents have higher ALP levels in comparison with adults. Reliable reference intervals are pivotal for any clinical laboratory test. Harmonized age- and gender-specific plasma ALP reference intervals ought to be used to ensure appropriate interpretation of plasma ALP activities in the lower range.

http://www.lakartidningen.se/Klinik-och-vetenskap/Kommentar/2017/10/Tillforlitliga-referensintervall-kravs-for-vardering-av-P-ALP/


http://www.socialstyrelsen.se/ovanligadiagnoser/hypofosfatasi#anchor_5



Tästä huomaa että kriittinen kohta fosfaattiaineenvaihdunnassa on sekin että P-ALP käyttää substraattina pyrofosfaatin lisäksi aktiivia B6 vitamiinia jolla on varsin suuri tarve esim myeliinisynteesin aloituksessa. Myeliinin huonosta muodostuksesta tietysti tulee sitä epilepsiaa, johon sitten tehoaa B6- anto jolloin myeliinisynteesi saa alkuainetta aktiivi B6 ja aktiivi seriini kondensoituvat ketosfinganiiniksi jne myeliinitielle se vaatii energiaa tämä synteesitie käsittääkseni. Ilmeisesti  tässä on pahin metabolinen kuoppa koska kyse on samlla keskushermoston kehittymisestä luuston muun fyysisen kehittymisen ohella. Ei tarvitsisi odottaa epileptista kohtausta B6 annon aloitukseen, jos tämä tauti on diagnosoitu.
Siis yksinkertaisesti myeliinia ei muodostu de novo ilman aktiivia B6 vitamiinia.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28072448

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22696173

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26219720

Subcell Biochem. 2015;76:363-74. doi: 10.1007/978-94-017-7197-9_17.

The Role of Tissue Non-specific Alkaline Phosphatase (TNAP) in Neurodegenerative Diseases: Alzheimer's Disease in the Focus.

Kellett KA¹, Hooper NM.

Abstract

Tissue non-specific alkaline phosphatase (TNAP) is present on neuronal membranes and induces neuronal toxicity via tau dephosphorylation; a mechanism which could play a role in the neuronal loss seen in Alzheimer's disease (AD). TNAP increases in the plasma following brain injury and cerebrovascular disease. In this chapter we summarise our previous work which looked at changes in TNAP activity in the brain and plasma of AD individuals and discuss whether these changes may be reflective of neuronal loss. Our data demonstrate that TNAP activity is significantly increased in the brain in both the sporadic and familial forms of AD and that TNAP activity is significantly increased in the plasma in AD patients. In addition, we describe a significant inverse correlation between plasma TNAP activity and cognitive function in AD. Using these data we propose a model for TNAP-induced neurodegeneration in AD resulting from tau dephosphorylation following secretion of tau from neuronal cells.

PMID:

26219720

DOI:

10.1007/978-94-017-7197-9_17

[Indexed for MEDLINE]

PTEN ja SPRY-1 Duchennen lihasdystrofiassa kohdegeenejä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25892183

Biochim Biophys Acta. 2015 Jul;1852(7):1451-64. doi: 10.1016/j.bbadis.2015.04.013. Epub 2015 Apr 17.

Opposing roles of miR-21 and miR-29 in the progression of fibrosis in Duchenne muscular dystrophy.

Zanotti S¹, Gibertini S¹, Curcio M¹, Savadori P¹, Pasanisi B¹, Morandi L¹, Cornelio F¹, Mantegazza R¹, Mora M².

Abstract

Excessive extracellular matrix deposition progressively replacing muscle fibres is the endpoint of most severe muscle diseases. Recent data indicate major involvement of microRNAs in regulating pro- and anti-fibrotic genes. To investigate the roles of miR-21 and miR-29 in muscle fibrosis in Duchenne muscle dystrophy, we evaluated their expression in muscle biopsies from 14 patients, and in muscle-derived fibroblasts and myoblasts. In Duchenne muscle biopsies, miR-21 expression was significantly increased, and correlated directly with COL1A1 and COL6A1 transcript levels. MiR-21 expression was also significantly increased in Duchenne fibroblasts, more so after TGF-β1 treatment. In Duchenne fibroblasts the expression of miR-21 target transcripts PTEN (phosphatase and tensin homolog deleted on chromosome 10) and SPRY-1 (Sprouty homolog 1) was significantly reduced; while collagen I and VI transcript levels and soluble collagen production were significantly increased. MiR-29a and miR-29c were significantly reduced in Duchenne muscle and myoblasts, and miR-29 target transcripts, COL3A1, FBN1 and YY1, significantly increased. MiR-21 silencing in mdx mice reduced fibrosis in the diaphragm muscle and in both Duchenne fibroblasts and mdx mice restored PTEN and SPRY-1 expression, and significantly reduced collagen I and VI expression; while miR-29 mimicking in Duchenne myoblasts significantly decreased miR-29 target transcripts. These findings indicate that miR-21 and miR-29 play opposing roles in Duchenne muscle fibrosis and suggest that pharmacological modulation of their expression has therapeutic potential for reducing fibrosis in this condition.

Copyright © 2015. Published by Elsevier B.V.

KEYWORDS:

Duchenne muscular dystrophy; Fibroblast; Fibrosis; MiR-21; MiR-29; Myoblast; mdx mouse

PMID:

25892183

DOI:

10.1016/j.bbadis.2015.04.013

[Indexed for MEDLINE]

Free full text

• Highlights

  •

  MiR-21 is increased in DMD patient muscle and fibroblasts and its target genes PTEN and SPRY-1 are reduced.

  •

  MiR-21 silencing in DMD fibroblasts and mdx mice restores PTEN and SPRY-1 levels.

  •

  MiR-29a and miR-29c are reduced in DMD muscle and myoblasts.

  •

  MiR-29 mimicking in DMD myoblasts significantly decreases miR-29 target genes.

  •

  MiR-21 and miR-29 play opposing roles in muscl
  
  

  GeneCards Summary for SPRY1 Gene

  SPRY1 (Sprouty RTK Signaling Antagonist 1) is a Protein Coding gene. Diseases associated with SPRY1 include Adrenal Cortical Adenocarcinoma and Legius Syndrome. Among its related pathways are Signaling by GPCR and Angiogenesis (CST). An important paralog of this gene is SPRY2.

Mikä löytö tänään! Kansanterveyden kohentamisen tärkeä mahdollisuus

Tänään selailin Lääkärilehtiä  ensin tältä vuodelta ja sitten aiemmilta ja yhtäkkiä
 löysin eräältä kesältä (2014)  artikkelin, joka oli jäänyt lukematta, koska olin Suomessa kesiä.

 SIINÄHÄN SE ON  heureka, PERUSTAVA STARTTIKOHTA UUDELLE   SODALLE TERVEYDEN PUOLESTA KANSALLISELLA  JA EHKÄ KANSAINVÄLISELLÄ TASOLLA, NIMITTÄIN PITÄÄ SAADA NÄKYVIIN FOSFAATTITASAPAINON OSUUS  KANSATAUDEISSA. Täytyy saada jokin yläraja fosfaatin käyttöön ja myös  laadullinen hahmotus  elintarvikefosfaateille!

 Tuo perusartikkeli siis oli jo valmiina, eikä minun tarvitse  vain  pyöriå kantapäilläni  kuin "mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa" ja yksinäni noudattaa  epäorgaanisen fosfaatin (pi)  ja orgaanisen fosfaatin (fytiini ja sen sukuiset  fosfaatit)  suhteen  tasapainoa ylläpitävää dieettiä- jota pidän  verenpaineen hallinnan takia jo aikoja.

 Koska minulla on se fytiiniteoriani- fytiinipitoisten ruokien korostuksella ja fosfaattilisien kurissapitämisellä voi  hallita tuota  karkaavaa suhdetta.

Minusta epäorgaanisen/orgaanisen fosfaatin suhteen  liika nousu on syy  moniin metabolisiin tauteihin ja solumetabolian  vaihdekohdissa tapahtuviin  valintoihin, jotka syöksevät kehon solu solulta  metabolisiin oireyhtymiin ja muille harhateille sitä myötä- joka hetki on valintoja joisa fosfaattien tasapainot merkitsevät. .

Esim  jauhojen liika  fytaasikäsittelylläkin  lisätään epäorgaanisen fosfaatin rasitusta.
Käytännössä en siis edes leivo hiivalla, vain joskus ostan  hiivalla valmistetun leivän.
 Koska  minun pitää käyttää gluteenitonta  dieettiä, on mahdotonta  saada valmisteita ilman  lisäaineita.  Koetan kuitenkin  välttää  jos mahdollista, mutta eihän se ole aivan  täysin mahdollista. esim teen usein (erittäin maukkaita)  kerma ja hillovohveleita jauholla, jossa on  fosfaattipitoisia  ja Na-pitoisia lisäaineita. Tietysti voi tehdä puuroa tai käyttää myslejä. Tai  pitää perunaa ja keitettyä riisiä hiilihydraatin staappeli aineksena. 

Fytiiniä taas saa monista  tässä blogissa mainitsemistani ruoka-aineista.

Nyt siteeraan löytöartikkelia tähän:

 http://www.lakartidningen.se/Klinik-och-vetenskap/Klinisk-oversikt/2014/06/Fosfattillsatser-i-livsmedel-en-mojlig-folkhalsorisk/

Ehkä tämän blogin pitäminen  alkaa kohta riittää, jos lääkärikunta ottaa tämän fosfaattiasian  hallintaansa EU säädöstason avulla. .

PS. aukaisen vielä tietokoneen. Eräs edellytys tietysti orgaanisen fosfaatin käsittelyssä  on sokerin vähentäminen minimiinsä, koska glukoosi kilpailee  inositolin kanssa soluun pääsystä. ja  jos glukoosi on voitolla, liikämäärissä samalla myös tärkeää magnesiumia menetetään solunsisältä.

Toisaalta taas: hyvä sokeritasapino yksinään ei ratkaise fosfaattitasapainoa. Siinä täytyy ajatella ravinnon  sekä animaalis.ett' kasviperäisen orgaanisen fosfaatin saanti riittäväksi, vaikka toisaalta ohjeet  diabeetikolle  tarjoavat kyllä  orgaanista fosfaattia tarjoavia lähteitä, mutta usein prosessointi on kuitenkin muuttanut lähteet liian  epäorgaanisiksi fosfaatin osalta nykyisellään. 

Kasvimyrkkyjen vaikutus fosforitasapainoon

Suomen suosituin kasvimyrkky on gly-metyfosfonojohdannainen ja siitä näkyy olevan polemiikkia Suomessa.
Katson miten se metabolisoituu lu9nnossa ja miten siitä tulevat hajoamistuoteet vaikuttavat kehossa.  Eihän ihminen varsinaisesti  "nauti" tällaista ainetta, mutta  ADI rajoissa sitä voi tulla  valtion sllimmia määriä ravintoon kenenkään tietämättä.
Ihmisessä ei muodostu aromaattisia aminohappoja. ne täytyy saada ruoasta, muta tämä kasvimyrkky blokeeraa shikimihappotein kasveissa  sitten että  välttämättömiä esentiellejä happoja ei pääse syntymään niissä- siis rikkaruohoissa ja ne  lopettavat rehoittamasta.

Otan suomalaisen wikipediatesktin  glyfosaatista ja lopuksi englantilaisesta hajoamistaulukon ja  teen siihen joitain kuvanselityksiä ja asetan lähteen  dialdehydistä glyoksaalista, jota myös näyttää oelvan A- tien hajoamisesta.

SITAATTI  7.7. 2017  Suomen suosituimmasta kasvimyrkystä. Fosfonaatit hajoavat luonnosa hitaammin kuin fosfaatit, mutta kun ne hajoavat niistä eroaa myös epäorgaanista  fosfaattia (Pi)

Glyfosaatti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Glyfosaatti

Glyfosaatti
Tunnisteet
Muut nimet	N-(fosfonimetyyli)glysiini N-(fosfonometyyli)glysiini
CAS-numero	1071-83-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C3H8NO5P
Moolimassa	169.1 g/mol
Ulkomuoto	Värittömiä kiteitä
Sulamispiste	< 234 °C (hajoaa) (< 507 K)
Kiehumispiste	-
Tiheys	1,7 g/cm3
Liukoisuus veteen	1,2 g/100 ml (25 °C)

Glyfosaatti on huoneenlämmössä kiinteää, värittömistä kiteistä muodostuva yhdistettä, jota käytetään rikkakasvien kemialliseen torjuntaan. Sen kemiallinen kaava on C₃H₈NO₅P ja rakennekaava on HOOCCH₂NHCH₂PO(OH)₂. Glyfosaatista käytetään myös nimityksiä N-(fosfonimetyyli)glysiini ja N-(fosfonometyyli)glysiini. Se on luonnollisesta aminohaposta glysiinistä tehty fosfonaattijohdannainen. Rikkaruohontorjunta-aineena se esiintyy isopropyyliamiinisuolana. Glyfosaattia myydään muun muassa kauppanimellä Roundup, jonka patentti on rauennut vuonna 2000, sekä Rambo ja Keeper.
Aineen käyttö kotipuutarhoissa on Hollannissa kiellettyä. EU päättää käyttöluvan jatkosta muualla EU:ssa vuoden 2015 aikana.[1]
Glyfosaatin moolimassa on 169,1 g/mol, sulamispiste alle 234°C (hajoaa), suhteellinen tiheys 1,7 g/cm³ ja CAS-numero 1071-83-6. Glyfosaattia liukenee 25°C:een veteen 1,2 g/100 ml.
Aine voi varautua kuivana sähköstaattisesti, ja se hajoaa kuumentuessaan, jolloin voi muodostua myrkyllisiä huuruja, jotka sisältävät typen ja fosforin oksideja. Glyfosaatti syövyttää rautaa ja galvanoitua terästä.
Efsan (2015) ja Echan (2017) mukaan käytettävät glyfosaattimäärät ovat syöpäturvallisia. IARCin (2015) mukaan valtavat annokset voisivat aiheuttaa syöpää, mutta myöhemmät tutkimukset eivät tue tätä ja aiemmissakin vaadittu annos vaatisi yli puolen glyfosaattipaketin syömistä viikossa.

Sisällysluettelo

• 1 Toimintamekanismi
• 2 Ympäristö- ja terveysvaikutukset
  • 2.1 Vaikutus eläimiin
• 3 Miksi glyfosaattia vastustetaan?
• 4 Lähteet
  • 4.1 Viitteet
• 5 Aiheesta muualla
  

Toimintamekanismi

Glyfosaatti estää kasvavien kasvien kasvun estämällä proteiinisynteesiä. Kasvit tuottavat aromaattisia aminohappoja – fenyylialaniinia, tyrosiinia ja tryptofaania – sekä muita välttämättömiä yhdisteitä sikimaattireitin kautta. Glyfosaatti kiinnittyy entsyymiin nimeltä 5-enolipyruvyylishikimaatti-3-fosfaattisyntaasi (EPSPS), joka katalysoi sikimaatin ja fosfoenolipyruvaatin (PEP) synteesiä 5-enolipyruvyyli-shikimaatti-3-fosfaatiksi, josta muodostuu defosforylaatiolla korismaattia. Näin käy, koska glyfosaatti muistuttaa fosfoenolipyruvaattia  (PEP) kemiallisesti ja röntgensädekristallografisen kiderakenteen mukaan tukkii sen sitoumiskohdan entsyymissä. Korismaatti on aromaattisten aminohappojen välttämätön lähtöaine, ja niitä ilman kasvi ei voi kasvaa. Eläimillä ja ihmisellä sikimaattireittiä ei ole, vaan ne saavat aromaattiset aminohapot  (essentiellit) ainoastaan ravinnosta, eikä glyfosaatti siksi vaikuta samalla tavalla eläinkuntaan.
Rikkakasvit voivat tulla valintapaineen kautta resistenteiksi glyfosaatille eri mekanismein:

• Niiden EPSPS-geenissä tapahtuu mutaatio.
• Ne kehittyvät sellaisiksi, että glyfosaatin kuljetus kasvin sisällä on vähäisempää.
• Niiden perimään tulee useita kopioita EPSPS:n geenistä, jolloin entsyymin synteesi on runsaampaa.
  

Geenimuunneltuihin viljelykasveihin resistenssi on voitu luoda siirtämällä bakteeriperäinen glyfosaattia hajottavan entsyymin geeni tai bakteeriperäinen EPSPS-geeni (bakteerin EPSPS ei ole herkkä glyfosaatille) tai kasviperäinen EPSPS-mutanttigeeni (ei herkkä glyfosaatille).[2]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Aiheen käsittely on hyvin puolueellista, vaikuttaa että on yksipuolisesti poimittu vain glyfosaatin vaarallisuutta korostavia tutkimuksia.

Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: On asioita, jotka eivät ole puolueellisia vaan puolueettomia vaan tieteellistä faktaa. Tätä tuotetta on tarjottu lähes haitattomana vuosikymmenet. Puolustavia kantoja saa esittää.

Maaliskuussa 2015 Maailman terveysjärjestön alainen IARC (International Agency for Research on Cancer) luokitteli glyfosaatin luokkaan 2A: Ihmisille todennäköisesti syöpävaaralliset aineet.[3][4] Toukokuussa 2016 Maailman terveysjärjestö itse kuitenkin totesi ettei pidä todennäköisenä että glyfosaatti olisi vaarallista tyypillisinä ravinnon mukana saatavina annoksina, mutta että ei voida sulkea pois mahdollisuuttaa että erittäin suurina annoksina glyfosaatti aiheuttaisi hiirissä syöpää.[5] Vaadittu annos olisi lähes kilon paketti 72-prosenttista glyfosaattia viikossa, ja IARCin käyttämiä tuoreempien kokeiden perusteella mikään annos ei lisäisi syöpiä. Lisäksi glyfosaattityöryhmän puheenjohtaja Aaron Blairin syytetään myös pimittäneen IARC:in selvityksestä keräämiään vielä julkaisemattomia tutkimuksia, joiden perusteella suuretkaan määrät eivät aiheuttaisi syöpää.[6]

Kesäkuussa 2015 Suomen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES tiedotti ettei ota vielä kantaa IARC:n uuteen arviointiin, koska Saksan ja Efsan selvitykset eivät löytäneet syytä huoleen glyfosaatin terveysriskeistä.[7] Marraskuussa 2015 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julkaisi uudelleenarviointinsa tuloksena että glyfosaatti ei todennäköisesti aiheuta vaaraa ihmisille.[8][9] IARC:n menettelyssä arvioidaan vain vaaraominaisuuden olemassaoloa mutta ei sitä minkä suuruisilla annoksilla syöpävaarallisuus toteutuu (esimerkiksi alkoholi on IARC:n luokituksessa ryhmässä 1: Syöpävaaralliset aineet).[10] Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto taas huomoi arvioinnissaan myös, kuinka suurille annoksille glyfosaattia ihmiset altistuvat ravinnon kautta.[10]
Maaliskuussa 2017 valmistuneessa arvioinnissa Euroopan kemikaalivirasto ECHA sanoi että glyfosaatti ei ole syöpää eikä mutaatioita aiheuttava.[11] Echa totesi glyfosaatin syöpäturvalliseksi myös sitä ruiskuttaville viljelijöille.[6] Saman arvion mukaan glyfosaatti voi aiheuttaa vakavia silmävaurioita, ja on myrkyllinen vesistöjen eliöstölle.

Lyhytaikaisessa altistumisessa aine ärsyttää voimakkaasti silmiä ja lievästi ihoa^lähde?.
Vaikka glyfosaatin välittömiä vaikutuksia ihmiseen ja eläimiin on aiemmin pidetty hyvin vähäisinä ja sen on väitetty hajoavan luonnossa parissa viikossa, tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet että glyfosaatti ja sen hajoamistuotteet, kuten AMPA, saattavat erityisesti kylmässä ilmanalassa sitoutua maaperään tai siirtyä ympäristöön. Aiemmat tutkimukset on tehty lämpimässä ilmastossa ja tietyillä maalajeilla. Ongelma on myös, että fosfori kilpailee glyfosaatin kanssa samoista maaperän sitoutumispaikoista, ja seurauksena on fosforipäästöjen lisääntyminen.[1]
Eniten altistuva ryhmä on glyfosaattia käyttävät maanviljelijät. Uudehkon tutkimuksen mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maanviljelijöiden syöpäsairastavuus on kuitenkin keskimääräistä pienempi.[12]
Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että glyfosaatti vaikuttaa mehiläisten terveyteen haitallisesti.[13][14]
Toisaalta glyfosaatin kanssa käytettävät apuaineet voivat olla, kuten polyetoksyloitu talialkyyliamiini eli POEA on, itse tehoainetta myrkyllisempiä.[15]
Glyfosaatti on satoja kertoja vähemmän myrkyllinen kuin sen korvaama atrasiini.[16]

Vaikutus eläimiin

Tuonna 2000 tehdyssä 58 tutkimuksen katsauksessa todettiin: "Roundupin käytöstä minimaalinen lyhyt- ja pitkäaikainen riski ei-kohde-eliöille.".[17]

Miksi glyfosaattia vastustetaan?

THL:n emeritusprofessori Jouko Tuomiston mukaan glyfosaattia ei vastustetakaan terveyssyistä van siksi, että se lisää glyfosaatinkestävien gm-kasvien houkuttelevuutta. Monsantolla oli 1900-luvulla glyfosaatin patentti. Miljoona EU-kansalaista on vaatinut glyfosaatin kieltämistä kesäkuuhun 2017 mennessä.[6]

Lähteet

• Glyfosaatin kansainvälinen kemikaalikortti
• Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset
• Glyphosate Formulations Induce Apoptosis and Necrosis in Human Umbilical, Embryonic, and Placental Cells
  

Viitteet

1. 
   

• Kari Saikkonen ja Irma Saloniemi: Glyfosaatin riskit ja vaihtoehdot on selvitettävä. Helsingin Sanomat, 22.6.2015, s. A 5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.6.2015.

• Todd A. Gaines ym.: Gene amplification confers glyphosate resistance in Amaranthus palmeri. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 14.12.2009. National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.3.2010. (englanniksi)

• Q&A on Glyphosate (pdf) 1.3.2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.

• IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Volume 112 (2015) 2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.

• Joint FAO/WHO meeting on pesticide residues residues, Summary report (pdf) 16.5.2016. WHO. Viitattu 16.3.2016.

• Suomen suosituin rikkamyrkky glyfosaatti yritetään kieltää – tutkimukset eivät anna aihetta syöpähuoleen Helsingin Sanomat. 4.7.2017.

• Glyfosaatin käyttö kasvinsuojelussa puhuttaa 21.5.2015. TUKES. Viitattu 25.5.2016.

• Glyphosate: EFSA updates toxicological profile 12.11.2015. EFSA. Viitattu 25.5.2016.

• Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate, EFSA Journal 2015; 13(11): 4302 12.11.2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.

• Jouko Tuomisto: Kiistelty glyfosaatti. Skeptikko, {{{Vuosi}}}, 2016. vsk, nro 3, s. 8-12. Skepsis ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2017.

• Glyphosate not classified as a carcinogen by ECHA 15.03.2017. ECHA. Viitattu 16.3.2017.

• http://astra.cancer.fi/NOCCA/ (NOCCA study, 2010) Nordic Occupational Cancer Study

• Mehiläisten joukkotuho: Ihminen varmuudella syyllinen, todiste myös glyfosaatista Viitattu 10.7.2015.

• Effects of field-realistic doses of glyphosate on honeybee appetitive behaviour. Viitattu 10.7.2015.

• Yleisen rikkakasvimyrkyn käyttöä rajoitettu – Syöpävaarallisuudesta kiistellään Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2016.

• “OMG GMO” SMDH, The New Yorker, SEPTEMBER 24, 2013.

17. "Ecotoxicological risk assessment for Roundup® herbicide" (2000). Reviews of Environmental Contamination and Toxicology 167: 35–120. doi:10.1007/978-1-4612-1156-3_2.
    

1. Aiheesta muualla

• Fate of the organophosphate herbicide glyphosate in arable soils and its relationship to soil phosphorus status (Glyfosaatin käyttäytyminen peltomaassa ja pellon fosforitason vaikutus siihen) -väitös 2009 Kuopion yliopistossa
  

Luokat:

• Kasvintorjunta-aineet
• Ympäristötoksikologia
  

Muokkaa linkkejä

• Sivua on viimeksi muutettu 5. heinäkuuta 2017 kello 23.56.
• Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
  Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
  Ongelma artikkelissa?
  
  SITAATTI LOPPUU TÄHÄN....
  
  OMIA KOMMENTEJANI 7.7. Katson  hajomaiskarttoja 
  
  Engl Wiki antaa hajoamiseen kaavoja. A ja B tiet.
  
  A tiessä  on  Aminofosfonia ja dialedehydiä ( glyokxaalia)
  
  Aminofosfonista irtoaa epäorgaanista  fosfaattia Pi  ja  karb-aminia. CH3NH2,  aminometyyli)
  
  Karbamini voi hajota ammoniumjoniksi ja hiilestä kai voi tulla oksidaatiotuotetta  CO2
  
  B-tiessä näkyy epäorgaanisen fosfaatin ohella sarkosiinia (metyyliglysiiniä) , joka on kehometabolian molekyyli ja siitä voi tulla glysiiniä. ( näitä  köytetään sinänsäkin lihasten rakennuskeen, body building)  . Vapaa epäorgaaninen fosfaatti on  myös  kehonrakennukseen esim karjalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Phosphonate

FOSFONAATEISTA enemmän tässä lähteessä.

N-Fosfono metyl-glysiinistä   tulee aminofosfonoa   ja dialdehydiä.

A-tietä.   Dialdehydillä   on oma nimensäkin glyoxal. Nimittän se on kuin oxaalihapon  dialdehydi  , mutta sen verran erikoinen, että sai oman nimen. Sitä käytetään lähtöaineena teollisuudessa synteeseihin. Ja sitä on ilmakehässäkin vähän. Joten arvattavasti sillä on ”aggressiivisuutta tehdä jotain”. Tässä kartassa se on saatu kiltisti telemään ainakin hiilidioksidia samanaikaisesti kun karboamino antaa ammoniumia NH4+.

 Ammoniumjoni erittyy munuaisista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Glyoxal

Glyoksaalin ominaisuuksita on englantilaisessa tekstissä tarkempiakin käsityksiä. Voi vain sanoa että luulisi kasvienkin muuttavan genomiaan vähitellen, jos aina vain on herbisidejä tarjolla.

B-tie antaa epäorgaanista fosfaattia  je kehon aineesvaihdunnan molekyyliä sarkosiinia josta voi tulla metyyliryhmän poistuttua ( formyl ryhmänä) glysiiniä. Formylryhmiä siirtelee folaattiaineenvaihdunnan koentsyymnit ja entsyymit. Tämä on anabolisia tuotteita antava tie.

Mitä mieltä olen tästä molekyylistä?
Se vaikutaa lisäävän epäorgaanista fosfaattia, jonka tasapino ainakin ihmiskehossa on nykyisellään kasvavasti menossa  epätasapainoon.   Molekyyliä ei pitaisi  ainakaan joutua ihmiskehoon. Muta toisaalta on suurempiakin epäorgaanisen fosfaatin lähteitä jotka  tekevät kehofosfaattitasapainon epäsuotuisaksi, esim  opainoepästabiiliutta suosivaksi. Mutta tätä  tasapainoa ei ole tunnistettu  siinä määrin että se olisi mitenkään yleistietoa. Fosfaatin säätyminen kehossa on jatkuvasti  tieteessä tutkittu asia.
Orgaanisista fosfaateista on paljon pahaa haittaa ja maailman orgaanisista fosfaateista  tämä glyfosfaatti ei ole pahimmasta päästä.

Kehon oma orgaaninen fosfaatti on inositolifosfaattien kirjo. On  tietysti selvää, että epäorgaanisten fosfaattien suuri tarjonta  aiheuttaa vuorovaikutusta insotiolifosfaatien aineenavihduntaan ja sen enstyymisettiin.  Alue on vaikea  teknisesti tutkia ja mahdollsiuudet ovat vasta viime vuosikymmeninä lisääntyneet-  kyse on kehosähkön -"soluelektroniikan"-  alueesta-  niitä ilmiöitä on vaikea tutkia-  Vrt.  ".pitää salamaa kädessä ja kuvailla sen ominaisuuksia ja käyttäytymistä "
On helpompi esim katsoa mitä salama on jossain tehnyt ja kirjoitaa  historiaa ja prognoosia.

Fosfolipaaseista selvitystä

https://www.researchgate.net/publication/49854060_Phospholipases_A1
Tästä artikkelsita löytyy seuraavista entsyymeistä ja niiden vaikutuskohdista kartta:
PLA1, PLA2, PLC, PLB,, PLD
Piirsin itselleni ne kuvat  paperiblokille. 


Hydrolysoituneesta  fosfatidyyliinositidiryhmän lipidistä  PIP2  tulee  PLC:n katalysoimana DG ja IP3.

(PKC aktivoituu  kun PLC on hydrolysoinut PIP2 ja syntyy DG)



Lesitiinistä (PC)  vapautuu PLD:n avulla koliinia ja PA.ta eli fosfatidaattia.
 Vapautuneeseen fosfatidaattiin (PA)  vaikuttava: PA-PLA1  tekee lysoPA ja vapaan rasvahapon.rasvahappo on tämän entsyymin vaikutuksesta 1- asemasta irronnut.
2- asemassa voi olla arakidonihappo , jolla on reseptoriväliteistä mitogeenista aktiivisuutta. 

Lesitiinistä  PLA1:n avulla  tulee Lysolesitiiniä: 1-aseman rasvahappo, tavallisesti jokin tyydyttynyt rasvahappo kuten steariinihappo  on silloin  irronnut  (  LysoPC  sisältää  2- asemassa esim. arakidonihapp
 Tähän lysoPC- muotoon voi vaikuttaa entsyymi LysoPLA2 ja se  voi irrottaa  2- asemasta arakidonihappoa, joka nyt vapautuu. Toinen tuote on glyserofosfokoliini.

KeLesitiini voi tietysti ensin saada cPLA2  entsyymiä jolloin  arakidonihappo  vapautuu ensin ja jäänyt LysoPC muoto hajoaa LysoPLA1 entsyymillä  tuottaen  glyserofosfokoliinia ja eyhden vapaan rasvahapon 1- asemasta.


Vapautuneesen arakidonihappoon  vaikuttavia entsyymejä on  monta eri settiä tilanteesta riippuen.
LO, COX1,2, PGF2alfasyntetaasi

Vapautuneesen rasvahappoon vaikuttavaa myös  ACS, joka  uudelleen  aktivoida  CoA:n avulla  FFA:n   aktiiviksi rsvahapoksi. 

Nir2 ja Nir3 PM-ER- junktiossa

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25887399/

J Biol Chem. 2015 Jun 5;290(23):14289-301. doi: 10.1074/jbc.M114.621375. Epub 2015 Apr 17.

Phosphatidylinositol 4,5-Bisphosphate Homeostasis Regulated by Nir2 and Nir3 Proteins at Endoplasmic Reticulum-Plasma Membrane Junctions.

Kts. kuva  numero 12: 

FIGURE 12. From: Phosphatidylinositol 4,5-Bisphosphate Homeostasis Regulated by Nir2 and Nir3 Proteins at Endoplasmic Reticulum-Plasma Membrane Junctions.

Model for feedback regulation of PIP₂ homeostasis mediated by Nir2 and Nir3 in different physiological states.

Chi-Lun Chang, et al. J Biol Chem. 2015 Jun 5;290(23):14289-14301.

CitationFull text

Lithium estää PI synteesiä inositolitasossa.

PI signalointia pitää yllä PI-PtdOH vaihto Nir2 proteiinin avulla ER-PM kontaktikohdassa

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26028218

Dev Cell. 2015 Jun 8;33(5):549-61. doi: 10.1016/j.devcel.2015.04.028. Epub 2015 May 28.

Phosphatidylinositol-Phosphatidic Acid Exchange by Nir2 at ER-PM Contact Sites Maintains Phosphoinositide Signaling Competence. Kim YJ¹, Guzman-Hernandez ML¹, Wisniewski E¹, Balla T².

Sekundaarilähettien  IP3 ja DAG indusoitu  tuotto  vaatii  vakaata PI-muodon  vapautumista synteesikohdiltaan  endoplasmisesta retikulumista (ER)  plasmakalvoon (PM), mikä pitää yllä  tietyn   PIP2  muodon  ( PI-(4,5)P2) pitoisuuksia  solukalvossa. 
Samoin  fosfatidihaponm jota  generoituu plasmakalvossa  diasyyliglyserolista (DAG), pitää päästä takaisin endoplasmiseen retikulumiin  uudelleensyntetisoimisia varten. 

Abstract

• Sustained agonist-induced production of the second messengers InsP3 and diacylglycerol requires steady delivery of phosphatidylinositol (PtdIns) from its site of synthesis in the ER to the plasma membrane (PM) to maintain PtdIns(4,5)P2 levels. 
• Similarly, phosphatidic acid (PtdOH), generated from diacylglycerol in the PM, has to reach the ER for PtdIns resynthesis. 

 Banaanikärpästutkimuksilla on osoitettu , että  Nir2,  oletettu PI molekyylin siirtäjäproteiini,  ei ainoastaan siirrä tätä fosfatidyyli-inositolia (PI)  endoplasmisesta retikulumista (ER)  plasmakalvoon (PM), vaan se siirtää myös fosfatidyylihappoa (PthOH) vastapäiseen suuntaan tässä ER-PM-kontaktikohdassa.
Mutta jos Nir2-proteiinia puuttuu, fosfatidyyli-inositolisynteesis rajoittuu ja lopulta menetetään PLC-entsyymiin kytkeytyneitten reseptorien signalointia.
Nämä tutkimukset paljastavat Nir2-proteiinista ainutlaatuisen piirteen, nimittäin  sen kyvyn toimia erittäin paikallisena lipidien vaihtajana, joka varmistaa PI-syntetisoitumisen  sopivaksi PIP2-molekyylin hyödyntämisen kanssa, niin että solujen signalointi toimii kompetentilla tavalla.

• Here, we show that the Drosophila RdgB homolog, Nir2, a presumed PtdIns transfer protein, not only transfers PtdIns from the ER to the PM but also transfers PtdOH to the opposite direction at ER-PM contact sites. 
•  PtdOH delivery to the ER is impaired in Nir2-depleted cells, leading to limited PtdIns synthesis and ultimately to loss of signaling from phospholipase C-coupled receptors.
•  These studies reveal a unique feature of Nir2, namely its ability to serve as a highly localized lipid exchanger that ensures that PtdIns synthesis is matched with PtdIns(4,5)P2 utilization so that cells maintain their signaling competence. 

Copyright © 2015 Elsevier Inc. All rights reserved.

Free PMC Article

PI- PthOH sykli ja Nir2 funktio (Plasmakalvo- Endoplasminen retikulum-vyöhyke)

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1534580715003160

Article

Phosphatidylinositol-Phosphatidic Acid Exchange by Nir2 at ER-PM Contact Sites Maintains Phosphoinositide Signaling Competence

Huomaa, miksi tämä vaihe on hyvin vaurioaltis: Tässä  lipidpuolelle kuuluvat molekyylit PI ja PA, funsamentaaliset pienet  molekyylit kulkevat ilman lipidirakkulasuojaa ja ne tarvitsevat kuljetatjaproteiinin apua ja tässä proteiinisa voi olla jokin geneetinen vika.  Esim ALS-taudissa on kuvassa nkyvässä VAP-B proteiinisa jokin vika niin että se aggrekoituu ja haittaa PI-synteesipuolta.  Tämä on äärettömän fundamentaalinen sykli, jonka pitää toimia.  Pitää katsoa miten tätä voisi kiertää.

 

 

Connexiini kanavat, glukoosi ja inositolijohdannaiset?

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=connexin++channels%2C+glucose%2C+.inositol

Search results

Items: 3

• Select item 249498451.
• ATP signaling in skeletal muscle: from fiber plasticity to regulation of metabolism.

Casas M, Buvinic S, Jaimovich E.

Exerc Sport Sci Rev. 2014 Jul;42(3):110-6. doi: 10.1249/JES.0000000000000017. Review.

Abstract

Tetanic electrical stimulation releases adenosine triphosphate (ATP) from muscle fibers through pannexin-1 channels in a frequency-dependent manner; extracellular ATP activates signals that ultimately regulate gene expression and is able to increase glucose transport through activation of P2Y receptors, phosphatidylinositol 3-kinase, Akt, and AS160. We hypothesize that this mechanism is an important link between exercise and the regulation of muscle fiber plasticity and metabolism.

Similar articles

• Select item 219873672.

• Glucose increases intracellular free Ca(2+) in tanycytes via ATP released through connexin 43 hemichannels.

Orellana JA, Sáez PJ, Cortés-Campos C, Elizondo RJ, Shoji KF, Contreras-Duarte S, Figueroa V, Velarde V, Jiang JX, Nualart F, Sáez JC, García MA.

Glia. 2012 Jan;60(1):53-68. doi: 10.1002/glia.21246.

Abstract

The ventromedial hypothalamus is involved in regulating feeding and satiety behavior, and its neurons interact with specialized ependymal-glial cells, termed tanycytes. The latter express glucose-sensing proteins, including glucose transporter 2, glucokinase, and ATP-sensitive K(+) (K(ATP) ) channels, suggesting their involvement in hypothalamic glucosensing. Here, the transduction mechanism involved in the glucose-induced rise of intracellular free Ca(2+) concentration ([Ca(2+) ](i) ) in cultured β-tanycytes was examined. Fura-2AM time-lapse fluorescence images revealed that glucose increases the intracellular Ca(2+) signal in a concentration-dependent manner. Glucose transportation, primarily via glucose transporters, and metabolism via anaerobic glycolysis increased connexin 43 (Cx43) hemichannel activity, evaluated by ethidium uptake and whole cell patch clamp recordings, through a K(ATP) channel-dependent pathway. Consequently, ATP export to the extracellular milieu was enhanced, resulting in activation of purinergic P2Y(1) receptors followed by inositol trisphosphate receptor activation and Ca(2+) release from intracellular stores. The present study identifies the mechanism by which glucose increases [Ca(2+) ](i) in tanycytes. It also establishes that Cx43 hemichannels can be rapidly activated under physiological conditions by the sequential activation of glucosensing proteins in normal tanycytes.

Copyright © 2011 Wiley Periodicals, Inc.

Free PMC Article

Similar articles

• Select item 107252203.
• Selective permeability of different connexin channels to the second messenger inositol 1,4,5-trisphosphate.

Niessen H, Harz H, Bedner P, Krämer K, Willecke K.

J Cell Sci. 2000 Apr;113 ( Pt 8):1365-72.

Abstract

Intercellular propagation of signals through connexin32-containing gap junctions is of major importance in physiological processes like nerve activity-dependent glucose mobilization in liver parenchymal cells and enzyme secretion from pancreatic acinar cells.
 In these cells, as in other organs, more than one type of connexin is expressed.

 We hypothesized that different permeabilities towards second messenger molecules could be one of the reasons for connexin diversity. In order to investigate this, we analyzed transmission of inositol 1,4,5-trisphosphate-mediated calcium waves in FURA-2-loaded monolayers of human HeLa cells expressing murine connexin26, -32 or -43. Gap junction-mediated cell coupling in different connexin-transfected HeLa cells was standardized by measuring the spreading of microinjected Mn(2+) that led to local quenching of FURA-2 fluorescence. Microinjection of inositol 1,4,5-trisphosphate into confluently growing HeLa connexin32 transfectants induced propagation of a Ca(2+) wave from the injected cell to neighboring cells that was at least three- to fourfold more efficient than in HeLa Cx26 cells and about 2.5-fold more efficient than in HeLa Cx43 transfectants. Our results support the notion that diffusion of inositol 1,4,5-trisphosphate through connexin32-containing gap junctions is essential for the optimal physiological response, for example by recruiting liver parenchymal cells that contain subthreshold levels of this short lived second messenger.

Free Article

Similar articles

Defosforylaatioaspekti: MINPP1 ja paradokaalisesti IP6K defosoryloi. ATP/ADP merkitsevä

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24865181/

LÄHDE: Biochem J. 2014 Aug 15;462(1):173-84. doi: 10.1042/BJ20130992.

Discovery of InsP6-kinases as InsP6-dephosphorylating enzymes provides a new mechanism of cytosolic InsP6 degradation driven by the cellular ATP/ADP ratio.

Wundenberg T¹, Grabinski N¹, Lin H¹, Mayr GW¹.

Abstract

InsP6 (inositol hexakisphosphate), the most abundant inositol phosphate in metazoa, is pyrophosphorylated to InsP7 [5PP-InsP5 (diphosphoinositol pentakisphosphate)] by cytosolic and nuclear IP6Ks (InsP6 kinases) and to 1PP-InsP5 by another InsP6/InsP7 kinase family.

 MINPP1 (multiple inositol-polyphosphate phosphatase 1), the only known InsP6 phosphatase, is localized in the ER (endoplasmic reticulum) and lysosome lumina.

 A mechanism of cytosolic InsP6 dephosphorylation has remained enigmatic so far. In the present study, we demonstrated that IP6Ks change their kinase activity towards InsP6 at a decreasing ATP/ADP ratio to an ADP phosphotransferase activity and dephosphorylate InsP6.

 Enantio-selective analysis revealed that Ins(2,3,4,5,6)P5 is the main InsP5 product of the IP6K reaction, whereas the exclusive product of MINPP1 activity is the enantiomer Ins(1,2,4,5,6)P5.

Whereas lentiviral RNAi-based depletion of MINPP1 at falling cellular ATP/ADP ratios had no significant impact on Ins(2,3,4,5,6)P5 production, the use of the selective IP6K inhibitor TNP [N2-(m-trifluorobenzyl),N6-(p-nitrobenzyl)purine] abolished the production of this enatiomer in different types of cells.

 Furthermore, by analysis of rat tissue and human blood samples all (main and minor) dephosphorylation products of InsP6 were detected in vivo.

 In summary, we identified IP6Ks as novel nuclear and cytosolic InsP6- (and InsP5-) dephosphorylating enzymes whose activity is sensitively driven by a decrease in the cellular ATP/ADP ratio, thus suggesting a role for IP6Ks as cellular adenylate energy 'sensors'.

PMID:

24865181

DOI:

10.1042/BJ20130992

[PubMed - indexed for MEDLINE]

IP6K1 geeni, Kr. 3p21.31.

IP6K1 geeni, kromosomi 3p21.31.

IP6K1 inositol hexakisphosphate kinase 1 [ Homo sapiens (human) ]

Yhteenveto: 

 Tämä geeni IP6K1  kuuluu inositolifosfokinaasien perheesen.  Sen koodaama proteiini saattaa vastata inositoli-6- fosfaatin ( fytiinin, IP6) konvertoitumista  difosfo-inositoli-penta-cis-fosfaatiksi  IP7/ PP-IP5. Se saattaa  myös konvertoida  1,3,4,5,6- pentakisfosfaatin (IP5)  muotoon PP-IP4, joka on IP6 variantti.  On kuvattu alternatiivisesti pleissautunut transkriptivariantti.

Gene ID: 9807, updated on 19-Jan-2017

Summary

Official Symbol

IP6K1 provided by HGNC

Official Full Name

inositol hexakisphosphate kinase 1provided by HGNC

Primary source

HGNC:HGNC:18360

See related

Ensembl:ENSG00000176095 MIM:606991; Vega:OTTHUMG00000158197

Gene type

protein coding

RefSeq status

REVIEWED

Organism

Homo sapiens

Lineage

Eukaryota; Metazoa; Chordata; Craniata; Vertebrata; Euteleostomi; Mammalia; Eutheria; Euarchontoglires; Primates; Haplorrhini; Catarrhini; Hominidae; Homo

Also known as

PiUS; IHPK1

Summary

This gene encodes a member of the inositol phosphokinase family. The encoded protein may be responsible for the conversion of inositol hexakisphosphate (InsP6) to diphosphoinositol pentakisphosphate (InsP7/PP-InsP5). It may also convert 1,3,4,5,6-pentakisphosphate (InsP5) to PP-InsP4. Alternatively spliced transcript variants have been described. [provided by RefSeq, Jun 2011]

LISÄTIETOA artikkeleissa

Related articles in PubMed

1. Discovery of InsP6-kinases as InsP6-dephosphorylating enzymes provides a new mechanism of cytosolic InsP6 degradation driven by the cellular ATP/ADP ratio. Wundenberg T, et al. Biochem J, 2014 Aug 15. PMID 24865181
2. Characterization of a selective inhibitor of inositol hexakisphosphate kinases: use in defining biological roles and metabolic relationships of inositol pyrophosphates. Padmanabhan U, et al. J Biol Chem, 2009 Apr 17. PMID 19208622, Free PMC Article
3. The IHPK1 gene is disrupted at the 3p21.31 breakpoint of t(3;9) in a family with type 2 diabetes mellitus. Kamimura J, et al. J Hum Genet, 2004. PMID 15221640
4. PiUS (Pi uptake stimulator) is an inositol hexakisphosphate kinase. Schell MJ, et al. FEBS Lett, 1999 Nov 19. PMID 10567691
5. Localization of PiUS, a stimulator of cellular phosphate uptake to human chromosome 3p21.3. White KE, et al. Somat Cell Mol Genet, 1998 Jan. PMID 9776982
   

See all (26) citations in PubMed
See citations in PubMed for homologs of this gene provided by HomoloGene

GeneRIFs: Gene References Into Functions

What's a GeneRIF?

1. IP6K1 is a novel CRL4 subunit that transduces UV signals to mediate disassembly of the CRL4-CSN complex, thereby regulating nucleotide excision repair and cell death.
2. we identified IP6Ks as novel nuclear and cytosolic InsP6- (and InsP5-) dephosphorylating enzymes whose activity is sensitively driven by a decrease in the cellular ATP/ADP ratio
3. FGF2-signaling involves the inositol polyphosphate cascade, including inositol hexakisphosphate kinase (IP6K), and demonstrate that IP6K1,2 regulates Runx2 and osteoblast gene expression.
4. Observational study of gene-disease association. (HuGE Navigator)
5. Results report the characterization of an inhibitor, N(2)-(m-(trifluoromethy)lbenzyl) N(6)-(p-nitrobenzyl)purine (TNP), selective for inositol hexakisphosphate kinases.
6. IHPK1 gene is disrupted at the 3p21.31 breakpoint of t(3;9) in a family with type 2 diabetes mellitus
   Muistiin 24.1. 2017
   

IP6K2 geeni, Kr. 3p21.31.

IP6K2 geeni, kr. 3.

IP6K2 fosforyloi inositolihexakisfosfaattia IP7- muotoon, jolloin se on IP5-pyrofosfaattia . Sitä merkitään joko IP7:ksi.
Mahdollisesti se voi konvertoida myös IP5 muodon, jossa on inositolirenkaan fosfaatit asemissa 1,3,4,5,6, muotoon PP-Ins4, difosfoinositol-tetrakisfosfaatti , jolloin se on IP4- pyrofosfaattia. Ja vaikuttaa kasvusupressiota ja IFN-beetan apoptoottisia aktiivisuuksia joissain ovariaalisyövissä.
diphosphoinositol pentakisphosphate (InsP7/PP-InsP5)
Lähde: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/gene/51447

P6K2 inositol hexakisphosphate kinase 2 [ Homo sapiens (human) ]

Gene ID: 51447, updated on 6-Dec-2016

Summary

Official Symbol

IP6K2provided by HGNC

Official Full Name

inositol hexakisphosphate kinase 2 provided by HGNC

Primary source

HGNC:HGNC:17313

See related

Ensembl:ENSG00000068745 MIM:606992; Vega:OTTHUMG00000133543

Gene type

protein coding

RefSeq status

REVIEWED

Organism

Homo sapiens

Lineage

Eukaryota; Metazoa; Chordata; Craniata; Vertebrata; Euteleostomi; Mammalia; Eutheria; Euarchontoglires; Primates; Haplorrhini; Catarrhini; Hominidae; Homo

Also known as

PIUS; IHPK2

Summary

This gene encodes a protein that belongs to the inositol phosphokinase (IPK) family. This protein is likely responsible for the conversion of inositol hexakisphosphate (InsP6) to diphosphoinositol pentakisphosphate (InsP7/PP-InsP5).

It may also convert 1,3,4,5,6-pentakisphosphate (InsP5) to PP-InsP4 and affect the growth suppressive and apoptotic activities of interferon-beta in some ovarian cancers. Alternative splicing results in multiple transcript variants encoding different isoforms. [provided by RefSeq, Jul 2008]

Tästä pyrofosfaattia tekevästä entsyymistä IP6K2 on useita artikkeleita.

Related articles in PubMed

1. Casein kinase-2 mediates cell survival through phosphorylation and degradation of inositol hexakisphosphate kinase-2. Chakraborty A, et al. Proc Natl Acad Sci U S A, 2011 Feb 8. PMID 21262846, Free PMC Article
2. Inositol hexakisphosphate kinase-2, a physiologic mediator of cell death. Nagata E, et al. J Biol Chem, 2005 Jan 14. PMID 15533939
3. Inositol hexakisphosphate kinase 2 sensitizes ovarian carcinoma cells to multiple cancer therapeutics. Morrison BH, et al. Oncogene, 2002 Mar 14. PMID 11896621, Free PMC Article
4. IP6K structure and the molecular determinants of catalytic specificity in an inositol phosphate kinase family. Wang H, et al. Nat Commun, 2014 Jun 24. PMID 24956979, Free PMC Article
5. Inositol hexakisphosphate kinase 2 mediates growth suppressive and apoptotic effects of interferon-beta in ovarian carcinoma cells. Morrison BH, et al. J Biol Chem, 2001 Jul 6. PMID 11337497, Free PMC Article
   

See all (33) citations in PubMed
See citations in PubMed for homologs of this gene provided by HomoloGene

GeneRIFs: Gene References Into FunctionsWhat's a GeneRIF?

1. An alpha-helical pair and a rare, two-turn 310 helix, that together form a substrate-binding pocket of IP6K2.
2. FGF2-signaling involves the inositol polyphosphate cascade, including inositol hexakisphosphate kinase (IP6K), and demonstrate that IP6K1,2 regulates Runx2 and osteoblast gene expression.
3. Genetic polymorphisms in IP6K2 gene is associated with autoimmune disease.
4. Casein kinase-2 mediates cell survival through phosphorylation and degradation of inositol hexakisphosphate kinase-2.
5. Gene disruption of IP6K2 in colorectal cancer cells selectively impairs p53-mediated apoptosis, instead favoring cell-cycle arrest. IP6K2 acts by binding directly to p53 and decreasing expression of proarrest gene targets
6. InsP6K2 is a physiologic mediator of cell death
7. IHPK2-TRAF2 binding leads to attenuation of TAK1- and NF-kappaB-mediated signaling and is partially responsible for the apoptotic activity of IHPK2.
8. IHPK2 over expression enhances sensitivity of ovarian carcinoma cells to radiation, IFN-beta, caspase 8 and DR4
   

Submit: New GeneRIF Correction

Muistiin inositolihexakisfosfaattikinaasista
24.1. 2016

IPP-syntaasi 1 (PPIP5K1 geeni)

PPIP5K1 geeni, kromosomi 15q15.3

Synonyyminimet: HISPPD2A ( histidiinihappofosfataasidomaanin sisältävä proteiini 2A )

IP6K-perhe, IP6-kinaasiperhe

IPS1, inositol pyrophosphate synthase 1 , IPP syntaasi 1

VIP1

hsVIP1

Tämä proteiini omaa kaksoisfunktion ( dual functional inositolkinase)

Ensin se fosforyloi IP6- muodon PP-IP5 muotoon., siis IP7-muotoon.

Sitten se fosforyloi PP-IP5- muodon (PP)2-IP4 muotoon, siis IP8 muotoon. 

Geenituoteta aktivoi solun  hyperosmoottinen stressi. 

LÄHDE:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/gene/9677

PPIP5K1 diphosphoinositol pentakisphosphate kinase 1 [ Homo sapiens (human) ]

Gene ID: 9677, updated on 19-Jan-2017

Summary

Official Symbol

PPIP5K1provided by HGNC

Official Full Name

diphosphoinositol pentakisphosphate kinase 1provided by HGNC

Primary source

HGNC:HGNC:29023

See related

Ensembl:ENSG00000168781 MIM:610979; Vega:OTTHUMG00000059758

Gene type

protein coding

RefSeq status

REVIEWED

Organism

Homo sapiens

Lineage

Eukaryota; Metazoa; Chordata; Craniata; Vertebrata; Euteleostomi; Mammalia; Eutheria; Euarchontoglires; Primates; Haplorrhini; Catarrhini; Hominidae; Homo

Also known as

IP6K; IPS1; VIP1; hsVIP1; HISPPD2A

Summary

This gene encodes a dual functional inositol kinase. The encoded enzyme converts inositol hexakisphosphate to diphosphoinositol pentakisphosphate and diphosphoinositol pentakisphosphate to bis-diphosphoinositol tetrakisphosphate. This protein may be important for intracellular signaling pathways. Alternate splicing results in multiple transcript variants. A pseudogene of this gene is found on chromosome 15.[provided by RefSeq, Jun 2010

Tästä on muutamia uusia artikkeleita:

Related articles in PubMed

1. PPIP5K1 interacts with the exocyst complex through a C-terminal intrinsically disordered domain and regulates cell motility. Machkalyan G, et al. Cell Signal, 2016 May. PMID 26854614
2. Receptor-dependent compartmentalization of PPIP5K1, a kinase with a cryptic polyphosphoinositide binding domain. Gokhale NA, et al. Biochem J, 2011 Mar 15. PMID 21222653, Free PMC Article
3. Purification, sequencing, and molecular identification of a mammalian PP-InsP5 kinase that is activated when cells are exposed to hyperosmotic stress. Choi JH, et al. J Biol Chem, 2007 Oct 19. PMID 17702752, Free PMC Article
4. Structural analysis and detection of biological inositol pyrophosphates reveal that the family of VIP/diphosphoinositol pentakisphosphate kinases are 1/3-kinases. Lin H, et al. J Biol Chem, 2009 Jan 16. PMID 18981179, Free PMC Article
5. Cloning and characterization of two human VIP1-like inositol hexakisphosphate and diphosphoinositol pentakisphosphate kinases. Fridy PC, et al. J Biol Chem, 2007 Oct 19. PMID 17690096
   

See all (16) citations in PubMed
See citations in PubMed for homologs of this gene provided by HomoloGene

GeneRIFs: Gene References Into FunctionsWhat's a GeneRIF?

1. results suggest that PPIP5K1 might play an important role in regulating function of exocyst complex in establishing cellular polarity and directional migration of cells
2. Upon activation of the appropriate cell-surface receptors to stimulate PtdIns(3,4,5)P3 synthesis, human PPIP5K1 translocates from the cytoplasm to the plasma membrane.
   

Muistiin 24.1. 2017