PTEN ja SHIP1 fosfataasit , PIP3 ja eri PIP2 tyypit

PI3K entsyymillä muodostuu bifosfaattisesta PIP2 molekyylistä (PtdIns(4,5)P2 trifosfaattista PIP3 molekyyliä.
On mielenkiintoista tietää, että PIP3 hajoaminen eri fosfataaseilla joko  PTEN tietä tai SHIP1 tietä  ei tapahdu summanmutikassa eikä ylenpalttisesti todennäköisesti johtuen eriävistä tuotteista ja eriävistä sisäisistä rakenteellisista piirteistä ja docking- ominaisuuksista näissä eri fosfataaseissa.

3´- aseman fosfataasi PTEN tekee PIP3:sta eli PtdIns(3,4,5)P3 muodosta bifosfaattia joka on muotoa PtdIns(4,5)P2 ja voidaan lyhentää vain yleiseen muotoon PIP2, joka ei tosiaan ilmaise missä kohtaa inositolirengasta ne kaksi fosfaattia sijaitsee. (Huom: Inositolirengas voi ottaa kuusi fosfaattia. Fosfoinositidi "PI" tai "PtdIns" on jo asettanut 1-asemaan fosfatidyylin Ptd, joten PI merkintä tarkoittaa 1- aseman tilannetta. Sen takia merkataan vain lisäfosfaatit numeroilla. fosfaattirikkaammissa lipositoleissa.

Lisäystäni 15.7. 2017  .PI(3,4)P2  muotoa on vain 2- 5 %  PIP2 muodoista ja suurin osa on PI(4,5)P2 muotoa joten metaboliassa PTEN -tie on hyvin tärkeä purkamassa PIP3 muotoa. ja ja myös  3-aseman sisältävää PI(3,4)P2 muotoa. Useimmissa taudeissa  ylisäätynyt PI3K  entsyymi ripustaa noita 3-aseman fosfaatteja takaisin lipositoliryhmän lipidisysteemiin. Minusta  tuo 3-aseman  fosfaatti on  patologioissa  ehkä usiemmiten   havaittavissa. Sen irrottaminen ja muiden  funktionaalisten  inositiden  palauttaminen   sukkuloimaan  plastisesti   näuyttää jähmettyneen lähinnä. ( perushiiliketju fytiinin   tyydyttynyt  hiilen rengas saadaan kasvisruoasta ja sen suhteen  voi sanoa että ne jotkaväittävät sitä syntyvän kehossa riittävät määrät tälle varsinkin  corticaalisten harmaiten solujen suosimalle  energiajärjestelmälle, voivat esittää hyvän kaavan asiasta. Joka tapauksessa luomisen lakina fytiini, orgaaninen inositoli-hexafosfaatti,  käskettiin syödä ravinnossa. Genesis 1 , 29 ihmisaivojen kehityksen edistämiseksi.  Arvelen että siinä  on jokin essentielli  aines, ehkäitse inositoli, ellei inositoliheksafosfaatti itse, sillä fvaikka keho ystyy kokoamaan takaisin inositoliheksafosfaattia inositolin varaan,  sekin  funktio on  heikko siten, että se ei riittäisi kattamaan  metabolian tarvetta ja onkin kompromittoitunut ja suppressoitunut epäorgaanisen fosfaatin ylimäärän takia).

----

Inositolifosfataasi SHIP1 kohdistuu inositolirenkaan 5´ asemassa olevaan fosfaattiin ja tuottaa PIP3 molekyylistä eli PtdIns(3,4,5)P3 muodosta bifosfaattimuotoa PtdIns(3,4)P2, joka myös voidaan lyhentää vain PIP2 yleisnimeksi. SHIP1 on täten merkittävä tasapainon säätelijä näiden kahden lipidimuodon kesken.

Monet näytöt osoittavat, että tälläkin bifosfaattimuodolla PI-(3,4(-P2 eli PtdIns(3,4)P saattaa olla tärkeitä ja spesifisiä rooleja proteiini-interaktioissa kuten seuraavien proteiinien kanssa  Bam32, TAPP1 and TAPP2
(2017:  Kts. endosomit).

LÄHDE: Allam and Marshall, 2005)
tai interaktiossa lamellipodinin kanssa ( lamellipodin ; Krause et al., 2004).
Koordinoitu PIP3 ja PIP2 ( PtdIns(3,4)P2) tuotto on todennäköisesti tärkeä aspekti asianmukaisissa soluvasteissa.

http://www.ufrsdv.u-bordeaux2.fr/siteIML/Maste2biosante/Master2biosantecours/articles/Pasquet%20-%20SHIP%20revue.pdf
(Kommentti aiemmin jo kauan tunnetuista asioista:

Yleensä tiedetään jo aika paljon siitä PIP2-muodosta, joka tuottaa IP3 ja DAG-molekyyliä ja vaikuttaa solunsisäisen kalsiumin (Ca++ic) pitoisuuksiin.

Se on juuri se PI(4,5)P2. Siitä purkautunut IP3 saattaa rikastua IP4, IP5, IP6 ja IP7 muotoihin riippuen solun ATP-tilanteesta. Nämä polyfosfaatit (IPx) taas voivat purkautua takaisinpäin ja saada solunsisäista kalsiumia edelleen kohoamaan, kun muodostuu IP3 ja IP4 sisätietä. IP6 muoto on sellainen , mitä pääsee solusta ulos viemään fosfaattia veren kautta munuaiseen ja pois kehosta. Tumasta ulos pääsee myös IP6 ja IP7 ja mRNA niiden mukana. Tuman alueella ei lie tuota 3´aseman fosfaattia yleisesti ottaen, mutta tästä pitää katsoa lisälähteitä.

IP3 ja IP4 omaavat  erilaisia vaikutusalueita. ( IP4 esim  säätelee immunologisten solujen kehitystä  liukoisen PIP3:n  kautta.)