Tämä funktio taas on anticancerogeeninen kokonaisvaikutukseltaan.
(Tässä artikkelissa ei mainitaa fytiini sanaa, mutta tauriini esiintyy konjugoituneessa sappihapossa taurokolaatissa.(TC)
BILE-SALT liposome
LÄHDE:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24960448
J Liposome Res. 2015 Mar;25(1):58-66. doi: 10.3109/08982104.2014.928888. Epub 2014 Jun 24.Kinetic and equilibrium studies of bile salt-liposome interactions.
TIIVISTELMÄSTÄ
Tutkimus on osoittanut, että altistus sappihappojen submiselläärisille pitoisuuksille kohottaa lipidikaksoikerroksen permeabiliteettia ( läpäisevyyttä) ajasta riippuvasti.
Tässä tutkimuksessa käytettiin soijalesitiini (PC) liposomeja ja submisellaarisia pitoisuuksia seuraavia sappihappoja : kolaatti (C), deoxykolaatti (DC), 12- monoketo-kolaatti (MKC) tai taurokolaatti (TC), puskurina oli pH 7.2 puskuri : Kalvon fluiditeetti ja negatiivinen zeta-potentiaali kasvoivat siinä järjestyksessä kuin sappihappo -liposomi- 7.2 pH puskuri- jakaantumisvakiot (MKCDC)
Abstract
Research has suggested that exposure to sub-micellar concentrations of bile salts (BS) increases the permeability of lipid bilayers in a time-dependent manner.
In this study, incubation of soy phosphatidylcholine small unilamellar vesicles (liposomes) with sub-micellar concentrations of cholate (C), deoxycholate (DC), 12-monoketocholate (MKC) or taurocholate (TC) in pH 7.2 buffer increased membrane fluidity and negative zeta potential in the order of increasing BS liposome-pH 7.2 buffer distribution coefficients (MKCDC)
Eräällä ditiniitille herkällä fuoresoivalla lipidillä, Kefaliinijohdannaisella (NED-PE) merkattiin liposomin molemmat kalvot kalvopermeabiliteetin selvittelyssä ja tasapainotetiin sappihapoilla. Jatkuvassa ditioniittialtistuksessa fluoresenssi oli bifaasinen: nopea alkuvaste ja hidas sekundäärivaste. Kalvopermeabiliteetti ditioniitille, mitattuna sekundäärifaasissa, kohosi järjestyksessä MKC
In liposomes labeled with the dithionite-sensitive fluorescent lipid N-(7-nitrobenz-2-oxa-1,3-diazol-4-yl)phosphatidylethanolamine (NBD-PE) in both leaflets and equilibrated with sub-micellar concentrations of BS, fluorescence decline during continuous exposure to dithionite was biphasic involving a rapid initial phase followed by a slower second phase. Membrane permeability to dithionite as measured by the rate of the second phase increased in the order control.
Jos vain liposomin sisälehti oli merkattu NED-PE:llä ja oli inkuboitu samoissa C, DC ja MKC pitoisuuksissa , kalvopermeabiliteetti ditioniitille nousi aluksi nopeasti järjestyksessä MKCflopia
Tutkimus on osoittanut, että altistus sappihappojen submiselläärisille pitoisuuksille kohottaa lipidikaksoikerroksen permeabiliteettia ( läpäisevyyttä) ajasta riippuvasti.
Tässä tutkimuksessa käytettiin soijalesitiini (PC) liposomeja ja submisellaarisia pitoisuuksia seuraavia sappihappoja : kolaatti (C), deoxykolaatti (DC), 12- monoketo-kolaatti (MKC) tai taurokolaatti (TC), puskurina oli pH 7.2 puskuri : Kalvon fluiditeetti ja negatiivinen zeta-potentiaali kasvoivat siinä järjestyksessä kuin sappihappo -liposomi- 7.2 pH puskuri- jakaantumisvakiot (MKC
Abstract
Research has suggested that exposure to sub-micellar concentrations of bile salts (BS) increases the permeability of lipid bilayers in a time-dependent manner.
In this study, incubation of soy phosphatidylcholine small unilamellar vesicles (liposomes) with sub-micellar concentrations of cholate (C), deoxycholate (DC), 12-monoketocholate (MKC) or taurocholate (TC) in pH 7.2 buffer increased membrane fluidity and negative zeta potential in the order of increasing BS liposome-pH 7.2 buffer distribution coefficients (MKC
Eräällä ditiniitille herkällä fuoresoivalla lipidillä, Kefaliinijohdannaisella (NED-PE) merkattiin liposomin molemmat kalvot kalvopermeabiliteetin selvittelyssä ja tasapainotetiin sappihapoilla. Jatkuvassa ditioniittialtistuksessa fluoresenssi oli bifaasinen: nopea alkuvaste ja hidas sekundäärivaste. Kalvopermeabiliteetti ditioniitille, mitattuna sekundäärifaasissa, kohosi järjestyksessä MKC
In liposomes labeled with the dithionite-sensitive fluorescent lipid N-(7-nitrobenz-2-oxa-1,3-diazol-4-yl)phosphatidylethanolamine (NBD-PE) in both leaflets and equilibrated with sub-micellar concentrations of BS, fluorescence decline during continuous exposure to dithionite was biphasic involving a rapid initial phase followed by a slower second phase. Membrane permeability to dithionite as measured by the rate of the second phase increased in the order control.
Jos vain liposomin sisälehti oli merkattu NED-PE:llä ja oli inkuboitu samoissa C, DC ja MKC pitoisuuksissa , kalvopermeabiliteetti ditioniitille nousi aluksi nopeasti järjestyksessä MKC
In liposomes labeled with NBD-PE in the inner leaflet only and incubated with the same concentrations of C, DC and MKC, membrane permeability to dithionite initially increased very rapidly in the order MKC < C
Mutta jos liposomit oli inkuboitu taurokolaatin (TC) kanssa, kalvojen permeabliteeti oli vain hivenen noussut ja fluoresenssin kato johtui pääasiallisesti NED-PE flip-flopista.
For liposomes incubated with TC, membrane permeability to dithionite was only slightly increased and the decline in fluorescence was mainly the result of NBD-PE flip-flop.
Tloksesta selkenee, että sappihapot asettuvat interaktioon lipidikaksoiskerrosten kanssa ajasta riippuvalla tavalla, mikä on erilainen konjugoiduille ja konjugoitumattomille sappihapoille.
Monoketokolaatti (MKC) näyttää aiheuttavan vähiten liposomaalista kalvohäiriötä
Mutta jos huomioidaan MKC- pitoisuus liposomeissa, MKC on itseasiassa kaikkein eniten kalvoa rikkova.
These results provide evidence that BS interact with lipid bilayers in a time-dependent manner that is different for conjugated and unconjugated BS. ,
MKC appears to cause least disturbance to liposomal membranes but, when the actual MKC concentration in liposomes is taken into account, MKC is actually the most disruptive.
KEYWORDS:Bile salts; distribution coefficient; dithionite; liposomes; membrane fluidity; membrane permeability
Päivitys: 3.2. 2015
Artikkeli vuodelta 2005 koe-eläintutkimuksesta:
LÄHDE:J Anim Physiol Anim Nutr (Berl). 2005 Dec;89(11-12):373-8.Effect of sodium phytate supplementation on fat digestion and cholesterol metabolism in female rats.Yuangklang C1, Wensing T, Lemmens AG, Jittakhot S, Beynen AC.
Tutkittiin naarasrotilta natrium-fytaatti-lisän vaikutusta rasvan sulatukseen ja kolesterolin aineenvaihduntaan.- Koeputkitutkimusten perusteella fytaatti kohottaa sappihappojen liukoisuutta. Tästä tehtiin hypoteesi, että fytiinin syöttö voisi alentaa ulosteeseen erittyvää sappihappimäärää, kohottaa rasvan sulavuutta ja nostaa seerumin kolesterolipitoisuutta. Mitä havaittiin?
- .The
effects of sodium phytate supplementation on fat digestion and
cholesterol metabolism were investigated in female rats. On the basis of
an in vitro experiment showing that phytate raised the solubility of bile acids, it was predicted that phytate feeding would depress faecal bile acid
excretion, raise apparent fat digestibility and elevate serum
cholesterol concentrations
Kokeelliset dieetit olivat joko ilman natriumfytaattia tai sen kera ja joko kolesterolittomia tai kolesterolipitoisia. Kalsiumpitoisuudet olivat normaaleita.
Syötettäessä kolesterolipitoista ja natriumfytaattipitoista rehua, kohosi fekaali sappihappojen eritys, mutta eihavaittu vaikutusta rasvojen sulavuuteen.
Syötettäessä kolesterolitonta dieettiä fytaatti ei vaikuttanut niin rasvan sulavuuteen kuin ei myöskään sappihappojen eritykseen.
Kun natriumfytaattia kuului kolesterolipitoiseen dieettiin, nousi seerumin kolesterolipitoisuudet, mutta maksan kolesterolipitoisuudet alenivat.
Täten in vivo tulokset eivät pidä yhtä in vitro-observaatioitten kanssa
Sekä fytiini että kolesteroliruokinta vaikutti mineraali ja hivenaineaineenvaihduntaan.
Maksan sinkkipitoisuus nousi fytiiniä syötettäessä.
Kolesterolin syömisestä väheni maksan kuparin, raudan ja sinkin pitoisuudet.
Sekä fytiinin että kolesterolin syöttö vähensi kalsiumin, magnesiumin ja fosforin imeytymistä.
The experimental diets with or without sodium phytate were either cholesterol-free or cholesterol-rich and had a normal calcium concentration.
Rats fed on the cholesterol-rich diet with sodium phytate showed enhanced faecal bile acid excretion, but there was no effect on fat digestibility.
In rats fed the cholesterol-free diets, phytate did neither affect fat digestion nor bile acid excretion. Sodium phytate inclusion in the cholesterol-rich diet raised serum cholesterol concentrations, but reduced liver cholesterol concentration. Thus, the in vivo data do not agree with the in vitro observations. Both phytate and cholesterol feeding influenced mineral and trace element metabolism. Liver zinc concentrations were raised by phytate feeding. Cholesterol consumption reduced hepatic concentrations of copper, iron and zinc. Both phytate and cholesterol feeding reduced the apparent absorption of calcium, magnesium and phosphorus.
Päivitys 3.2. 2015
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar