Adelt S et al helmikuussa 2003 tekivät fytiinikokeita. He hajoittivat fytiiniä ja sitten syntetisoivat ja taas hajoittivat.
Fytaasien fosfataasina toimiessa syntyviä hajoamistuotteita , IPx polyfosfaatteja selvennettiin monipuolisesti. Hiivan fytaaseja on tutkimuksessa seurattu trifosfaattiasteelle (IP3) ja tarkattu välituotteiden absoluuttisia konfiguraatioita.
Totaali IP6 synteesi myoinositolirenkaaseen (mI) fosfaatteja (P) liittämällä tehtiin kahteen hexakisfosfaatti epimeerimuotoon asti: neoinositoli ja L-chiroinositoli.
IP6 saatiin tehtya valmiin syklitolin, conduritolin avulla.
Entsyymifosfataasien funktioissa esiintyvä korkea stereo-ja regiospesifisyys havainnoitiin ja suoritettiin entsymaattisia fosfaatin irrottamisia (purkamisia) seuraaviin muotoihin asti:
D- neo-inositoli 1,2,5,6-P4 tetrakisfosfaatti
L-chiro-inositoli 1,2,3,5,6-P5 pentakisfosfaatti
L-chiro-inositoli 1,2,3,6-P4 tetrakisfosfaatti.
Tässä oli siis kyse hajoamisesta luonnon entsyymillä, fytaasilla, synteettisesti muodostuneista IP(6) molekyyleistä eri IP(x)tuotteiksi ja syntetisoidun IP(6) molekyylin tarkasti seuratusta defosforylaatiosta näissä eri vaiheissa.
Asia on sikäli tärkeä, että eri välituotteista voidaan löytää toisistaan eroavia vaikutuksia.
Lopputuotemuodolla Chiro-inositoli on havaittu insuliinisignalointia tehostava vaikutus.Tästä kirjoitan myöhemmin.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar