Turk et al. fytiinistä ja fytaaseista

Molekyylin rakenne ja nimitys vuonna 2000 Turk et al. tutkimuksien mukaan
(Turk kirjoitetaan saksalaisella y kirjaimella, ja ääntyy y, uy)

Turk et al. Göteborgin Chalmersin polyteknisessä instituutissa ovat olleet kiinnostuneita tästä fytiinihaposta 1999-2000 tutkimustulosten mukaan. Löysin M Turk et al. väitöskirjan fytiiniaiheesta lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen ravinto-opin laitoksen (AKN) kirjastosta. Kirjasessa oli mukavasti selventäviä kuvia inositolista, sen kilpikonnahahmosta, ”Agrafs turtle”, hiiliketjun numeroinnista ja fosfaattiryhmien asettumisesta fytiinihappomolekyylissä. Myös maininta mihin kohtaa tapaavat 2+ arvoiset (divalentit) metallijonit mieluiten kelatoitua.

Turk et al. hydrolysoivat(hajoittivat) kasvisperäista myo-inositoli- 1,2,3,4,5,6-hexafosfaattia eli IP(6) molekyyliä, fytiinihappoa ( Phytic Acid), tavallisen hiivan avulla entsymaattisesti, jolloin he saivat inositolihexafosfaatista nyhtäytymään fosfaattia irti ja inorgaanista ortofosfaattia (Pi) pystyttiin havaitsemaan.


Hiivassa on fytaasi-entsyymiä (Phytases) . Inositoli (syklitoli) merkitään (I) tai myo-inositoli (mI).
Ihmisessä ei ole tätä fytaasi-entsyymiä.
Fytiinihappo merkitään 1,2,3,4,5,6-hexa-cis-fosfaatiksi. (IP(6)).

Turk et al havaitsivat fytaaseissa 3 eri tyyppiä ja ne antoivat tuloksena erilaisia pilkkoutumistuotteita inositoliheksafosfaatista:
IP(5), IP(4) ja IP(3).

Löytämänsä ravintoperäiset fytaasilla saadut tuotteet he merkitsivät seuraavasti:
IP5 merkataan DL-Ins(1,2,4,5,6,)-P5.
IP4 merkataan DL-Ins(1,2,5,6)P4
sekä IP3 merkataan DL-Ins(1,2,6)P3.

(Myöhemmin kävin lainaamassa Chalmersin kirjastosta tätä kirjaa, ja se on siellä kirjaston arkiston hyllyillä)