Yhtä ja toista ravinnon fytiinistä

S.Posternak (1902) eristi ja nimitti fytiinin vuonna 1902 ja 1903 Hän totesi että fytiinihapposuoloista ( Mg++, Ca++, Mn++) irtoaa kuivattaessa 3 molekyyliä vettä ja tästä tehtiin fytiinin molekyylikaavan hypoteesi C16H18O24*3H2O. Aluksi arveltiin mahdollisesti kyseessä olevan klorofyllin synteesin sivutuote ja siksi annettiin alustava nimi fytiini, fytiinihappo Phytic acid, vaikka teoria kumottiin varhain, jäi nimi jäljelle, nimittäin K- vitamiinin sivuketju on fytyyli, ja siksi sotkeutuu nimi isoprenoideihin tai fytaattiin. Tässä fytiinihapossa on taas syklinen tyydytetty 6 hiilen rangaspohjainen rakenne eikä metyylisivuryhmiä, kuten erään rasvahapon fytaatin haarallisessa pitkässä ketjussa.

Tästä eteenpäin kului aikaa kunnes paremmin saatiin rakenteesta käsitystä.

Neuberg (1908) arveli fytiinille asymmetrista tripyrofosfaatti rakennetta.
Anderson (1914) esitti molekyylin symmetrisen hexa-ortofosfaatti hypoteesin
Inositolin fosfaattiryhmä P on OP3H2

Smith ja Clark (1951) vahvistivat molekyylin heterogeenisen rakenteen joninvaihtometodilla.
Cosgrove(1966) identifioi molekyylin monimutkaisena polyfosfaattien seoksena IP(x), jossa on mukana vapaata inositolia (I) ja myoinositolia (mI).
Tate (1968) tutki fytiinihappoa elektroforeesilla ja magneettiresonanssilla ja totesi että kyseessä on myo-inositoli-heksafosforihappo (IP(6)).
Courtois J et al. (1951) syntetisoivat fytiinimolekyylin.

Diemar et Becker (1955) kromatografisin ja spektografisin menetelmin ja Johnsson LF et al (1969) vahvistivat molekyylikaavaksi: C6H6[ OPO(OH)2]6
Johnsson et al.(1969) piirsi kaavan, jossa hiilien numerointi on vastapäivään, kuten Maria Turkin väitöskirjatyössä Chalmersissa 1999-2000).

Raakamateriaalia fytiinin tuottoon saadaan riisistä ja viljasta, myös öljykasvien siementuotteista, joita syntyy öljyntuoton sivutuotteena. Monissa siemenissä- kuten pavuissa on fytiinin ohella fytaasientsyymejä, jotka vesiliuoksessa osittain tai kokonaan hydrolysoivat fytiinin välituotteiksi kuten inositoli mono-,di- ja tri-ortofosfaateiksi ( IP(1), IP(2),IP(3)).

Fytiiniä extrahoidaan teolliseen tuottoon happopitoisella vedellä, orgaanisilla hapoilla (muurahaishappo, triklooretikkahappo, maitohappo, oksaalihappo, sitruunahappo jne) (Sarma 1942) tai laimeilla mineraalihapoilla ( HCl ja typpihappo)(Schormoeller J et al. 1956; Pavlov, Stanev, Kamedulski 1969, Zakharov 1993). Samalla saostuu proteiiniaineita, inorgaanisia suoloja, sokereita ym. Fytiini itse saostuu amorfisena valkoisena presipitaattina neutralisoitaessa lievällä alkaalilla, lime-vedellä, ammoniumilla, happamella hiilihapolla tai asetaatilla. Sakka on puhdistettavissa valkoiseksi amorfiseksi pulveriksi joka on hajuton ja mauton, miltei näkymätön vedessä, liukeneva mineraalihapoissa ja eräissä orgaanisissa hapoissa.

Fytaasientsyymejä on jo kasvissa fytiinin ohella sekä suolistossa fermentoivissa bakteereissa ja ravinnon valmistuksessa käytetyssä hiivassa. Fytiini defosforyloituu myoinositoliksi (myo-Ins, mI), joka on imeytyvää muotoa.

Fytiinin tehtävistä mainitaan hemopoieesin stimuloiminen , luun kasvun ja kehityksen edistämisen, hermojärjestelmän funktion tehostaminen.

Vuosisadan ajan on fytiiniä tutkittu ja sen käyttökelpoisia muotoja kehitelty. Vaikutusmekanismista on uudempia tutkimuksia kuten sovellutusalueita löydetään lisää. Arvellaan olevan tarvetta fytiinin teolliseen tuottoon sekä sen tablettimuotoiseen käyttöön yksin tai kombinoituna On valmistettu (USA, Bulgaria) tabletteja, joissa on 250 mg fytiiniä terapeuttisiin ja profylaktisiin tarpeisiin tai ravintolisänä erilaisiin dieetteihin.Tämä ei ole kovin tiedossa täällä Pohjoismaissa.

KEHOSSA fytiinihappo on myös fosfaattilähde ja muuntuu myo-inositoliksi. Kehossa on noin 40 grammaa myoinositolia. Sillä on myös kasvutekijän ominaisuutta ” Bios I faktoriksi ” mainittu jossain ja jossain sanotaan,että se on välttämätön optimaaliselle kasvulle. Myoinositolia voidaan luokitella B-ryhmän vitamiinien joukkoon mainitsee tämä lähde ( Roempps Chemie Lexicon 1983). Tässä lähde väittää, että inositolia voitaisiin kehossa rakentaa glukoosi-6-fosfaatista käsin periaatteessa, mutta ihmisen tarve täyttyy dietääristä tietä. Kehossa toimii kyllä fosfoinositidien de novo ja salvage tie, jossa dietäärisestä tai talletetusta inositolista ja välituotteista tehdään taas eri fosfoinositidejä, joista sitten tuottuu taas välillä myös inositolia.

( Tässä mainitsen että on olemassa entsyymi, joka voi katkaista syklisen inositolimonofosfaatin (IMP)syklin jolloin tulee suoraa inostolifosfaattimuotoa. Joka voisi kiertyä ja kääntyä , mutta molekyylin merkitystä ei tiedetä. Jos molekyyli voisi syklisoitua uudestaan, olisi kyse mahdollisuudesta muodostaa inositolia. Kehossa kyllä voi muodostua sokeriainenvaihdunnan glyserolifosfaatista fosfatidyyliä jossa on ravinnon inositoli liittyneenä fosfatidyyliin (PI).

Torre et al (1991) Myoinositoli lisää hemoglobiinin hapenkuljetuskykyä punasoluissa, parantaa soluaineenvaihduntaa erikoisesti, jos on ollut fosfaatin puutetta, stimuloi hematopoieesia ja luun muodostusta ja tehostaa hermoston tonusta. Sanotaan, että huomiokyky ja tehokkuus paranee, suorituskyky ja työkapasiteettikin vaikuttuu, väsymyksen tunne vähenee ja kehon puolustusjärjestelmä saa pontta

Ravintolisänä fytiinillä on profylaktista merkitystä psykofyysiseen kuntoon ja fyysisissä suorituksissa ja urheilussa kestävyyden lisäämiseen. Fosfaatin puutteissa hermostoa koskevissa tiloissa voi fytiinistä olla hyötyä. Luustosairauksissa kombinoituna kalsiumin kanssa osteomalasiassa ja luun murtumissa sitä mainitaan hyödylliseksi. Anemian yhteydessä kombinaationa rautavalmisteen kanssa käytetty. Sitä on suositeltu myös unettomuudessa ja ruokahalun puutteessa yksin tai kombinaatiossa muitten lisä ravintolisien kanssa. Osassa maailmaa on fytiinin käyttöä sellaisenaan lähinnä terveyskauppatasolla.

Otaka et al (1989) Jopa AIDS sairaudessa HIV virusta vastaan on kokeiltu fytiiniä Japanissa. Ryhmä havaitsivat, että fytiinihappo pitoisuudessa 1.67 mg/ ml estää HIV virusta ja affisioituneitten solujen spesifistä antigeenireaktiota.

Nicolette F et al (1989) havaitsivat lisääntynyttä kalcium virtausta pikkuaivojen neuroneihin fytiinistä. He osoittivat suoraa aktivoivaa vaikutusta fytiinillä ja sen suoloilla CNS-neuronien aktiviteettiin. Sittemmin osoitettiin fytiinin osallistuminen solujen aineenvaihduntaan.

Shamsuddin AM (1989), Ullah A (1990) ovat tutkineet fytiinin ja sen suolojen anticancer-vaikutusta: koe-eläimillä onkatsottu vatsanalueen syöpiin tehoavaa vaikutusta. He ehdottivat fytiiniä käytettäväksi myös ihmisillä profylaktisena, jos oli alttiutta suolistoalueen tai haiman syöpiin.
Fytiinin jatkuvalla käytöllä ei ole vaikutusta kehon painoon tai elektrolyyttitasapainoon. Eläimillä ei ole havaittu toksisuutta suurillakaan annoksilla.

Owen RW et al (1996) viimeisimpien tutkimusten mukaan fytiinihappo on huomattava komponentti viljan jyvissä ja pavuissa ja sitä voi pitää antioksidanttina. Sillä on alkanut esiintyä lisääntyvää käyttöä erilaisissa terapeuttisissa dieeteissä, joiden tarkoituksena on antaa profylaktista suojaa paksunsuolen ja peräsuolen syöpiä vastaan.

Rao PS et al.(1991) tutkivat fytiinihapon antioksidanttivaikutusta annoksella 15 mg / 100 g kehonpainoa koe-eläimellä, jos tämä saattaisi estää tai olla protektiivinen iskeemisiä sydän sairauksia vastaan ja he havaitsivat perfuusion lisääntymistä iskeemisissä myocardiumalueissa ( sydänlihaksen verenkierron paranevan).

Mosaiikkana löytää vaikka miten paljon melkoisen merkittävää mainetta fytiinille. niin että sitä ei vain voi aivan olankohautuksella ohittaa asiaan hieman perehtymättä.