Fytiini eläimen ruoassa

VOIKO RAVINNON FYTIINI VAIKUTTAA SOLUNSISÄISEEN FYTIINIIN?
Eläinkokeeseen perustuvat tiedot. Kommentteja.

Espanjalaiset tiedemiehet ovat sitä mieltä, että kaikki dietäärinen fytiinilisä on merkitsevää kehon sisäisen fytiinifunktion suhteen. Sehän lopulta muitten hyvien tehtäviensä ohella estää munuaiskivienkin kehkeytymistä. Eräs munuaisklinikka näyttää olleen asialla tutkimassa tätä seikkaa.

LÄHDE:
 Grases F, Simonet BM, Prieto RM, March JG. Phytate levels in diverse rat tissues: influence of dietary phytate. Br J Nutr. 2001 Aug;86(2):225-31. Laboratory of Renal Lithiasis Research, University of Balearic Islands, Palma de Mallorca, Spain.

Tutkijat käyttivät työssään koe-eläimiä, joilla tosin tunnetusti on mitä parhain aineenvaihdunta ja sellaisiakin entsyymejä, jotka ihmisellä ovat surkastuneet pois ehkä vain käytön vähäisyyden takia feed back-omaisesti liikunnan surkastuttua ja sohvien yleistyttyä.
Koe-eläimelle annettiin eri pitoisia fytaattiaterioita- nehän muuten ovat fytaatin suosijoita jo muutenkin, joten fytaatti on niille erittäin haluttu molekyyli ( Jyrsijät tunnetaan jyvien suosijoina; samoin linnut, joiden kulkutapa jo vaatii eräänlaista energian saannin jatkumoa). Sivumennen ajatus? Voikohan lintu olla diabeetikko? Ei kai.

Fytaattiaterioiden jälkeen (1) katsottiin fytaatin pitoisuudet eläinten eri kudoksissa.
Aivot: 5.89 x 10(-2)(SE 5.7 x 10(-3)) mg/g DM):korkein havaittu pitoisuus.
Kymmenen kertaa pienemmät pitoisuudet oli seuraavissa kudoksissa.
Munuaiset 1.96 x 10(-3) (SE 0.20 x 10(-3) mg/g DM.
Maksa 3.11 x 10(-3) (SE 0.24 x 10(-3) mg/g DM,
Luu 1.77 x 10(-3) (SE 0.17 x 10(-3)) mg/g DM.

Toisessa vaiheessa (2) koe-eläimien aterian fytaattipitoisuus laskettiin niin matalaan tasoon, että se ei ollut laboratiivisesti havaittavissa enää.
Mitä tapahtui? Ylläolevissa elimissä ja kudoksissa laski fytiinipitoisuudet dramaattisesti tasoihin:
Aivoissa: (9.0 x 10(-4) mg/g DM. Lyhennys tarkoitanee dried matter, kuiva-ainetta.
Munuaisissa: (3.8 x 10(-5) mg/g DM.
Maksassa 1.4 x 10(-5) mg/g DM.
Luussa 0, ei havaittavissa enää.

Kolmannessa vaiheessa (3) lisättiin fytaattia Ins6P fytiinittömään ravintoon ja näiden kudosten fytiinipitoisuus nousi jälleen. Tämä osoitti selvästi, että elimissä ja kudoksissa oleva fytiini todellakin tulee ravinnosta eikä ole endogeenisen synteesin seurausta.
(Vain kasvit pystyvät fytiinin totaalisynteesiin).

Ottaen huomioon, että IP6:lla saattaa olla joitain tärkeitä biologisia tehtäviä, sen saanti ravinnossa on silloin huomionarvoinen seikka ja ravintolähteet, joista sitä saa, tulisi panna merkille. Toistaiseksi ei missään suosituksissa käsitellä fytiinin saantia sen oman tärkeyden kannalta.

” Consequently, considering that InsP6 could be involved in some important biological roles, the value of any diet on supplying this substance is noteworthy”.

Tässä muuten eras SIVUSELITYS:
Kun syödään fytiiniä syödään kuin ” eräs kulho”( kantoteline), johon voi asettaa esim "hedelmiä", fosfaattiryhmiä (ja mineraaleja) 1-7. "Hedelmä" ( fosfaattiryhmä) kuvataan tässä esim.omenoilla.
Fytiini IP6 olisi ”kulho, jossa on 6 hedelmää.

(Insositolipyrofosfaatti IPP on ”kulho jossa on 7 hedelmää, reaktiivinen ja pilkkoutuu solun sisällä energiseksi IP3 signaalivälittäjäksi.

Muut inositolifosfaatit ovat sitten ”kulhoja, jossa on 1-5 hedelmää.
”Pelkkä kulho"(kantorakenne) on se inositoli, polyalkoholi, 6 hiilen syklitoli. Keho ei pysty tekemään sitä ”kulhoa”.Siinä on 6 hiiltä renkaassa ja joka hiilessä OH-ryhmä, ja joka ryhmä voi ottaa fosfaattia.