HARPER Fytiinin ja inositolin merkityksestä

Varhempi tieto inositolista

Aiempi tieto 1969 Harperin mukaan

Inositoli on lipidien rakenneosa ja havaittu ensimmäisen kerran haponkestävissä bakteereissa.
Sen jälkeen sitä havaittiin seuraavaksi soijapavun lipideissä ja aivojen lipideissä ja muissakin kuin soijakasvin rasvoissa sitä alettiin löytää.

Inositoli esiintyy steroisomeerinaan meso-inositolina ja lipidilaadussa nimeltä lipositoli eli fosfatidylinositoli (PI).

Kuva 1 Harperin kirjasta sivulta 21.

Puhuttaessa yleisesti phosphatidylinositolista käytetään merkintää ” PI” kaikista näistä LIPOSITOLI-tuotteista PI, PIP. PIP2, PIP3, fosfoinositidit, varsinkin kun ryhmitellään muita kalvojen fosfolipidejä
(PE, fosfatidyletanolamini eli kefaliini,
PC, fosfatidylkoliini eli lesitiini,
PS, fosfatidylseriini ,
SM sfingomyeliini,
PI fosfatidylinositoli, lipositoli,
mitokondrialle spesifinen cardiolipiini
Plasmalogeeni, Plg )

Harper 1969 jo kirjoittaa s.119 kappaleen verran inositolista seuraavaa:

Inositolilla (C6O12H6) on yhdeksän isomeeriä. ”Meso-inositoli” on näistä tärkein hexahydrocyclohexaani, sitä esiintyy eniten biologisessa luonnossa ja myös ihmisessä. Se on tärkein muoto. Harper painottaa, että tämän molekyylin merkitystä ihmisdieetissä ei ole kyetty määrittämään vielä 1969. Hän mainitsee kuitenkin , että Eagle jo vuonna 1957 tutkiessaan soluviljelmien solujen ravintoaineiden tarvetta, havaitsi, että 18 eri tyyppistä ihmiskehon solukkoa semisynteettisessä elatusaineessa eivät kyenneet kasvamaan ilman mesoinositolilisää .
Mikään muu isomeeri ei ollut tehokas ja tämä löytö oli myös yhdenpitävä eläinkokeitten kanssa. Yhdessä koliinimolekyylin kanssa inositolilla on eläinkokeilla osoitettu lipotrooppinen vaikutus. Tämä lipotrooppinen vaikutus lienee ollut se fosfolipidien muodostus, koliinia tarvitaan lesitiinin ( fosfatidylkoliinin, PC) ja myös AK-asetylkoliinin muodostukseen ja inositolia tarvitaan signaalivälittäjäaineitten IP3 ja DAG ( Diacylglyseridi) kehittämiseen.

Hiirien inositolin puutosoireet olivat ns ”spectacled eyes”, alopecia, laktaatiokyvyttömyys ja kasvuhäiriö.

Inositolilähteinä Harper mainitsee vuonna 1969 seuraavat elintarvikkeet: hedelmät, liha, maito, pähkinät, vihannekset, kokojyvävilja ja hiiva.