Insulinomimeetit inositoli-isomeerit

Inositoli-isomeerit ja glukoosin soluunotto

Tämä viime vuoden artikkeli valaisee, miten tärkeää ihmisen on olla aika luonnollinen ravintonsa suhteen, sillä tavallinen monipuolinen sekaravinto tarjoaa monipuolisia molekyylejä kaikenkirjavissa kirjoissa, isomeereissä enantiomeereissä jne jne mitä taas datorinen järki ei pysty meidän aikanammekaan selvittämään. Liiallisesti ihmisjärjen mukaisesti koottu avaruuseväs ei ole se paras ihmisruoka planeetallamme. Sitä paitsi liika steriiliyskään ei ole hyväksi, vaan tietty mikrobiaalisuus lisää isomeerirunsautta ravintomolekyyleihin, mutta ei sen takia pidä ajatella että pitäisi syödä varsinaisesti bakteereita tai muita mikrobeja, vaan yhdeltä osalta normaalisuolistofloora, jossa on 400-500 eri lajia, vastaa joistain mitä ihminen ei omalla metaboliallaan pysty muuntamaan. Osaltaan ravinnon laitto, fermentaatio, leipominen ym on edullisia seikkoja, koska ei tiedetä niin paljon ihmisen vajaudesta käsitellä omaa energiaa, ruokaa. Varmaan probiootit ja prebiootit ovat edullisia monella tavalla, jo varsinaisessa elintarvikkeessa ollessaan.

Tässä on yksi hyvä esimerkki viime vuodelta agrobiotieteen alueelta ja sytoteknologiasta Japanista. NNR2004 korosti turvaltekijänä monipuolisuutta ravinnon valinnassa, monenlaisten vihannesten, hedelmien , marjojen, palkohedelmien ja jyvätuotteiden tärkeyttä kuidun ja ravinteiden lähteenä ja suuren antioksidantti ja fytokemikaalimolekyylijoukon lähteenä. Fytiinin oma osuus on edelleen määrittämätön. Keho käyttää reiteissään myo-inositolimuotoa, mutta myo-inositoli-isomeerin suoranainen anto ei ole mikään ratkaisu mihinkään inositoliaineenvaihdunnan ongelmaan.

LÄHDE

Yap A, Nishiumi S, Yoshida K, Ashida H.

Rat L6 myotubes as an in vitro model system to study GLUT4-dependent glucose uptake stimulated by inositol derivatives. Cytotechnology. 2007 Dec;55(2-3):103-8. Epub 2007 Oct 31.

Suomennosta. On kuvattu, miten eräät inositolijohdannaiset ovat avuksi insuliinin glukoosinottokykyä stimuloivana seikkana lihasoluissa (koe-eläimellä). Nyt tutkijat ottivat kahdeksan inositoli-isomeeriä testattavaksi ja koemateriaalina käytettiin koe-eläinperäistä myotubulusjärjestelmää koeputkessa.

Inositoli-isomeerit olivat seuraavat: allo-inositoli, D-chiro-inositoli, L: -chiro-inositoli, epi-inositoli, muco-inositoli, myo-inositoli, scyllo-inositoli ja D-pinitol.

Yli yhden millimoolin pitoisuuksissa (> 1 mmol) kaikki seitsemän isomeeriä paitsi ei myoinositoli, kykenivät stimuloimaan solun glukoosin ottoa ( Sehän kilpailee soluun pääsystä glukoosn kanssa).

Näistä vielä seuraavat jo 0.1 millimoolin pitoisuudessa indusoivat glukoosin soluunottoa: D-chiro-inositoli, epi-inositoli, L-chiro-inositoli, ja muco-inositoli.Tämä viittasi, että niillä oli insulinomimeettinen vaikutus ( insuliinin tapainen vaikutus).

Mitä ne tekivät molekyylitasossa? Immunologisin menetelmin pystyttiin havaitsemaan, että ainakin D-chiro-inositoli, L-chiro-inositoli, epi-inositoli, muco-inositoli ja D-pinitol pystyivät aiheuttamaan sokerinsiirtäjämolekyylin GLUT4 linksahtamisen, translokaation, plasmamebraanin. Tämä ei ollut tapahtunut ainoastaan näissä myotubuluksissa, vaan koe-eläimen lihaksessa myös .Tulokset viittaavat siihen, että myotubulukset pystyvät tunnistamaan erilaisia inositoli-isomeerejä, joilla on insuliinin kaltainen vaikutus lihassoluun siitä riippuen, miten ne aiheuttavat GLUT4 molekyylin translokoitumista.

14.11.2008 13:38